Sivut

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Reissuun kolmekuisen ja kaksivuotiaan kanssa

Pimeää, märkää ja koleaa. Väsyttää ja laiskottaa. Sitähän se on aina näin loppusyksystä sekä alkutalvesta ennen lumea ja valoa. Me lähdetään sitä hetkeksi karkuun Espanjan lämpöön, tänne sen tarkemmin ajankohtaa vielä kertomatta, mutta tässä masentavan ajanjakson aikana kumminkin. Reissun jälkeen palailen kuitenkin ison kuvasaldon kanssa tuomaan tänne blogiinkin vähän eloa ja valoa! Viime vuonna oltiin samaisessa paikassa syyskuussa, Nellan ollessa 10,5 kk. Kaikki meni silloin nappiin; lennot, junamatkat, syömiset, rantsuilut, shoppailut....kaikki. Katotaan mites nyt kun messissä on vauva SEKÄ taapero. Tällä kertaa täytyy ehkä vähän enemmän miettiä mitä pakata koko reissuun, mitä lennoille mukaan, mitenhän ne vaipat saiks sieltä hyviä vai oliko ne aivan surkeita jne. Jos sieltä ruudun toiselta puolelta joltain löytyy super vinkkejä, niin otan kiitollisena vastaan!


Kuvat viime reissulta. Voi mikä pieni Nella! 

tiistai 7. marraskuuta 2017

Nella 2 v

Juhlittiin meidän esikoisen synttäreitä toissapäivänä eli sunnuntaina 5.11, sopivasti just Nellan oikeena synttäripäivänä. Kaikki meni aika kivasti ja kerrankin osattiin ottaa mä osasin ottaa iisisti tarjottavien suhteen. Suolasena tarjoiltiin kinkku-ananas pitsaa, tomaatti-mozzarella-basilika coctailtikkuja sekä vihannestikkuja (porkkana, kurkku, hunajameloni, viinirypäle) ja dippiä. Makeina kuningatar-sitruunalakritsi-valkosuklaa kakkua, minttusuklaa muffineita, valkosuklaapoppareita sekä omenapiirakkaa. Lisäksi oli karkkia, marenkeja, keksejä ja sipsiä. Juomina kahvi, tee, limpparit ja pillimehut. Tein täytekakun tokaa kertaa elämässäni ja ekaa kertaa munattomana. Se onnistu ihan hyvin, mitä nyt opin ettei olis tarvinut tehdä ohjetta tuplana ja valkosuklaakermamössön jähmettymistä olis voinut nopeuttaa jääkaapissa tai tehdä suosiolla edellisenä päivänä.


Juhlat oli rennot, mutta vilskettä riitti ja talo oli täynnä meille tärkeitä tyyppejä. Mulle jäi kaikesta hyvä fiilis, mut silti niin ihanaa, et seuraavat kemut on vast ens kesänä, ku Noel täyttää vuoden. Nella oli fiiliksissä lahjoista ja vähän hämmentyny ihmispaljoudesta, mut ilman mitään kiukkuja tai esiintymisshowta neiti veti koko päivän....tosin ku vieraat lähti, ni purki sitä säästellyttä energiaa höpöttäen ja viipottaen menemään, ku joku pieni eläin.

Lahjaksi Nella sai: Gugguun pipon, Pomp de luxin vaatepaketin (hame, 2x sukkikset ja paita), yksisarviscollegepaidan, liput Titi Nallen kiertueelle, Titi Nalle palapelin, PALJON muumiaiheisia juttuja: mm. hygieniakamoja, värityskirjoja ja kyniä, choco pelin..sit oli iltasatukirja, yövalo, kaunistautumislaukku sisältäen pinnejä ja ponnareita, vaunuverho, pehmolelu, muovailuvahaa, tusseja, sormivärejä, puinen juna N E L L A - kirjaimilla, piirrustusalusta (en tiiä mikä sen oikee nimi on), Pikku Myy juomapullo, kurahanskat, newbien vaatteita (leggarit x2, neule ja paita) ja rahaa. 

Mun hyvä ystävä Riikka tuli meille jo edellisenä päivänä auttelemaan ja siitä olikin isoin apu kaikista. Kiitos sulle muru! Mummu ja vaari toi omenapiirakan, herkkuja, ruokaa seuraavalle päivälle ja miljoona muuta asiaa. Ne jäi siis yhdeksi yöksi juhlien jälkeen. Heistäkin on aina niin iso apu, etten muista ikinä ees tarpeeks kiittää. Äiti toi aamupala- ja ruokatarpeita sekä keksejä, oli kaks yötä ja lähti tänään. Muita mun kauempana asuvia ystäviä tuli ees taas käymään ja oon siitäkin niin otettu, et oikeesti ajavat meitä varten 3h suuntaansa?! Täytyy olla ihan tosissaan kiitollinen. Kaikille ja kaikesta. Kiitos vielä teille, jotka pääsivät tulemaan ja luette tätä. Ymmärrän myös kaikkia peruneitakin. Sunnuntai klo 15 ei oo ehkä paras aika kaukana asuville lapsellisille ja työssäkäyville kavereille sekä sukulaisille. Olette kaikki tärkeitä ja ajatuksissa.


KIITOS

torstai 26. lokakuuta 2017

Viikonloppureissuja

Moikka! Viime viikonloppuna oltiin mun äidin luona eli lapset pääs mummulaan, Noel (2 kk 3 vk) ekaa kertaa. Sunnuntaina Nella ( 2 vk vaille 2 v) jäi koko päiväksi mummun kanssa kaksin, ku mä nappasin pojan ja suuntasin mun kaverin/Noelin kummin kans I love me- messuille. Olipas ihanaa olla yks päivä vaan yhden lapsen kanssa. Mutsilla ja Nellalla oli menny kaikki kivasti. Kun messujen jälkeen kotimatkalla soitin, niin dippailivat kurkkui, porkkanaa ja ruissipsei muumeja katsellen. Ihanaa ku Nella on jo niin iso, et sen voi hyvin jättää isovanhempien kaa, niin et se oikeesti nauttii siitä ja ilosesti vilkuttaa mulle heipat. En saanu edes pusua antaa, ku oli siinä mummunsa viekussa. Ihana. Ja mitä Noeliin tulee, niin hän veteli unia koko messujen ajan, heräten vaan muotinäytöksen aikana sitä katsomaan sekä tissihommiin ja vaipanvaihtoon. Samana viikonloppuna mun mummu ja pappa sekä täti perheineen mun isän puolelta näki Noelin ekaa kertaa. Mä näin pitkästä aikaa mun yhtä lapsuudenystävää ja sen kahta lasta sekä yhtä raskaana olevaa kaveria ja hänen lastansa. Tutustuttiin facebookin kautta Nellan mamma/taaperoryhmässä (marraskuisten 2015 salainen pieni ryhmä sieltä raskausajoilta lähtien). Kaikin puolin siis oikein hyvä reissu.



Ostin just junaliput Helsinkiin. Tuleva viikonloppu menee siellä kokoonapanolla minä, Noel, rattaat ja kamat. Nella jää Samin kans kotiin ja tuun olemaan ekaa kertaa Nellasta erossa kaks yötä. Tiedän, et sekin tulee menee hyvin kaikkien osalta. Me mennään mun kaverin luo, jolla on Noelia kuukauden vanhempi tyttö. Sovittiin myös treffit sunnuntaille Noelin mamma/vauvaryhmän kanssa (elokuiset 2017 salainen pieni ryhmä myöskin raskausajoilta lähtien) sekä nään mun ihanaa ystävää/Nellan kummia kans. Odotan jo innolla! Tänään siis luvassa pyykinpesua ja pakkausta. Just kun sain edelliset purettua....

maanantai 16. lokakuuta 2017

Meidän rutiinit

Meil on alkanu arki rullaamaan nyt aika kivasti. Alun vauvakupla, minimiehen tuoma rutiinien muutos ja sekamelska, uusien tapojen hakeminen, kahden lapsen kanssa matkustaminen lähtöineen ja pakkaamisineen, ristiäiset ja sen tuomat järkkäilyt sekä vauvaa katsomaan tulleet vieraat alkaa olla nyt taputeltu ja kaikki alkaa asettua. Aluks sitä vaan mietti miten se arki sit lähtee kulkemaan kaiken alkuhössötyksen jälkeen. Enää ei tarvi miettiä, ku nyt me just eletään sitä arkea eikä vauvakaan tunnu enää uudelta jutulta tässä, vaan on löytänyt nyt kunnolla paikan meidän perheessä.

Ennen vauvan tuloa varauduttiin siihen, että oon aina aivan poikki kun kahden pienen kanssa yritän suoriutua huonoilla yöunilla siihen asti kunnes Sami pääsee töistä. Ja että Samin pitää tulla aina heti töistä kotiin ja vasta sen jälkeen voidaan yhdessä miettiä mitä iltapäivällä tehdään. Ollaanko kaikki yhdessä kotona, voiko jompi kumpi mennä tekemään jotain omia juttuja, ottaako toinen toisen lapsen ja toinen toisen jne. Mut jokatapauksessa niin, et Sami tulis töistä suoraan himaan ja sit vasta mietittäis. Ja se mihin päädyttäis niin riippuis siitä miten lapset on yöllä nukkunu tai päivällä hyppiny seinille ja siitä kuinka väsyneitä me ehkä mahdollisesti oltais.


Todellisuudessa tää ei oo ollu yhtään niin vaikeeta tai väsyttävää mitä etukäteen mietittiin. Sami on voinut jäädä suoraan töistä johonkin pelkäämättä, et mä olisin aivan kuollut. Toki aina kysytään onko okei, mut olettamus kun aluks oli se, et mä oon mahdollisesti aivan loppu. Onneks näin ei kuitenkaan oo ja lähes aina Sami kyl tulee töistä kotiin vaikkei me oltaiskaan kotona. Aluks ajateltiin kans, et himassa on varmaan aina kaaos, koska mulla ei oo ollu aikaa siivota. Onneks sekään ei täysin pidä paikkaansa, koska voin kyl siivota vaikka joka päivä, jos vaan ollaan aamupäivä kotona tai jos haluan siivota. Hahahah ainahan mä en halua, mut se ei johdu mitenkään siitä, etten jaksa "koska lapset."

Alla meidän päivä noin niinku suunnilleen.

Klo 8-9 maissa heräillään (yöllä Noel on herättänyt kerran tai kaksi. Yleensä klo 2 ja klo 6 tai sitten vaan klo 5) sit aamiainen, aamupesut ja päivävaatteet. Aamutouhujen jälkeen leikitään joko keskenään/mennään lenkille/mennään kylään/meille tulee vieraita.
klo 10 aikaan Noel menee ekoille unille. Puen sille päälle ja vien ulos vaunuihin, missä vetelee hirsiä muutaman tunnin. Sillä välin me leikitään/siivotaan/tehdään ruokaa Nellan kanssa. 
Klo 11:30 syödään lounas ja sit Nella käy nukkumaan.
Klo 12-15 välillä Nella nukkuu tunnista kahteen yleensä. Täs kohtaa muksut nukkuu hetken samaa aikaa.
Klo 12 Noel heräilee himonälkäsenä eli syömishommat, vaippahommat ja seurustelua.
Nellan unien jälkeen taas leikitään/siivotaan/ulkoillaan/kyläillään/meil on kavereita kylässä, mitä milloinkin.
Klo 15 Sami pääsee töistä. Sen jälkeen en oo ajatellu miten Noel nukkuu. Riippuu aina missä mennään ja mitä tehdään.
Klo 17 aikaan noin on ruoka.
Klo 19 aikaan alotellaan lasten iltahommia, mut silloin venyy jos huidellaan kylässä tai käydään myöhään kaupassa.
Klo 20 Nella valmistautuu nukkumaan, mut välillä on mennyt yhdeksäänkin.
Klo 21 Noel valmistautuu nukkumaan eli meen makkariin imettää.
Klo 22 molemmat muksut on unessa ja me käydään yhdessä suihkussa/saunassa. Sit tehdään mitä milloinkin.
Klo 00 ollaan molemmat ihan yliväsyneitä ja ihmetellään et mitä me taas valvotaan ja mennään nukkumaan.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Noel Tuomo Tapio

Ristiäiset ja mun kaksvitoset juhlittiin kaks viikkoo sit. Juhlapäivä oli aurinkoinen, poikkeuksellisen lämmin syksyinen päivä. Noel oli nukkunut hyvät yöunet, ristiäisvalmistelut aloitettiin edellisenä päivänä kolmen kummin voimin ja kaikki sujui rennon letkeissä meiningeissä sinne h-hetkeen asti. Kasteessa Noel oli snadisti tyytymätön ja itkeskeli vähän väliä. Virsien kohdalla alkoi huuto, mikä loppui sit heti kun laulukin loppui. Taisin valita huonot biisit esitettäviks. Lasten evankeliumin aikaan tyyppi rauhottui kuuntelemaan, mut heti sen loputtua alko pieni kitinä ja iltaan asti mentiin ihan pienillä unilla, nopeilla tissittelyillä ja vähän väliä känisten. Ei tainnu meidän jäbä tykätä siitä, kun koko ajan syli vaihtui eikä mihinkään päässyt rauhoittumaan.

Noel valikoitui ensimmäiseksi nimeksi, koska tykästyttiin Samin kanssa siihen jo raskausaikana. Tätä nimeä ei salailtu missään vaiheessa ja työnimi Reino vaihtui Noeliksi ehkä siinä raskauden puolivälissä.
Tuomo on Samin edesmennyt Pappa eli äidin isä. Samille hän oli hyvin läheinen ja merkityksellinen ihminen pienestä pojasta lähtien. Monesti Samin suusta onkin kuulunut: "Pappa opetti mulle sen..." Tämä nimi valittiin kunnianosoituksena ja pidettiin salassa Samin sukulaisilta ristiäisiin asti.
Tapio taas on Samin toinen Pappa isän puolelta ja kulkenut sieltä Samin isän sekä Samin toisena nimenä.  Myös mun Vaarin toinen nimi on Tapio, joten tämä oli selkeä jatkumo.



Kummeiksi valittiin meille rakkaita ystäviä, ihan niinkuin esikoisenkin kohdalla. Kukaan ei ole myöskään sylikummi, vaan kaikki on yhtä tärkeitä, ihan niinkuin esikoisen kohdalla tässäkin asiassa. Naisväki piti Noelia sylissä vuorollaan ja miehet keskitty lukemistehtäviin.

TARJOLLA OLI: KINKKUVOILEIPÄKAKKU, LOHIPIIRAS, JAUHELIHAPITSA, SUKLAABROWNIES, PORKKANALEIVOKSET, VADELMAJUUSTOKAKKU, MANSIKKATÄYTEKAKKU, SUPERSÖPÖJÄ PIPAREITA SEKÄ KAUPAN PERUS KEKSEJÄ JA KARKKII. JUOMANA: KAHVII, TEETÄ, LIMPPARII JA PILLIMEHUJA.


Kastejuhla oli rento ja meni aika kivuttomasti ainaki omalta osalta, ku oli niin paljon apukäsiä keittiössä. Meillä tosiaan ne kummit oli edellisen yön ja seuraavaks yöks jäi mun äiti ja isovanhemmat, et ei tarvinnut mistään kantaa vastuuta yksin. Leipomuksia taas ulkoistettiin, niin mulle ei jäänyt kuin juustokakku  ja voileipäkakku. En viitti nyt julkaista tässä enempää noita yhteiskuvia, kun en oo muilta kuin kummeilta pyytänyt luvan.

Noel sai ihania lahjoja ja luettelen ne mitkä enää muistan. Pari jumpsuittia, saipa vaatteita, muumibodyn, erilaisia leluja (muumi, purulelu, helistin), vaunuverhon, vaunulelun, herra hakkarais astiat, repun, kummilusikan, puisen junan, valokuvakehyksen ja rahaa.


Mun synttärikahvit juotiin siinä sivussa sen enempää juhlimatta. Ilmapallot kuitenkin itselleni ostin! Mä sain lahjaksi pienen hemmottelupaketin mikä sisäls: Elle lehden, teetä, suklaata, tuoksukynttilöitä, siideriä, keksejä ja pari kasvonaamiota. Sit lisää suklaata, lisää teetä, kynttiläsomisteen, lasipurkin ja lisää kynttilöitä, neuleen, Suomi 100 mukin, lahjakortin lindexille, rahaa, valotaulun, paljon kukkia ja jotain kasveja mitkä varmana tapan sekä nyt eilen lapista tuliaisina sellasen lämpimän fleecehuppusysteemin porokuviolla. Näytän sen kanssa ihan lapin mummolta, mut luotan et se on lämmin ja ihana talven kylmiä koiranulkoilutuslenkkejä varten, hahhhaaha. 


SIT TÄHÄN LOPPUUN VIELÄ KUVA MYÖHÄÄN ILLASTA MUSTA JA SAMISTA JA MEIDÄN ILOISISTA LAPSISTA.



tiistai 12. syyskuuta 2017

Mitä meille kuuluu NYT

Mä täytän ens viikon sunnuntaina 25 vuotta. Samana päivänä juhlitaan meidän pienemmän ristiäisiä. Jäbä on silloin vähän vajaa 2 kk. Ja tajusin just tässä kirjottaessa, että juhlat tosiaan on ens viikolla, eikä mulla oo itelle eikä lapsille mitään juhlavaatteita! Tarjoiluja aloin eilen miettiä ja ulkoistaa, joten jotain juhlien osalta oon jo alottanu - edes ajatuksen tasolla. Kyllähän täs taas ehtii, ei stressiä.

Mä oon siis kotona äitiyslomalla meidän molempien lasten kanssa. Nella täyttää marraskuun alussa 2 vuotta ja lasten ikäeroksi tuli melkein se 1 v 9 kk. (1v 8kk 3vk) Nella ei ollu päiväkodissa täs välissä, vaikka mä kävin 9 kk töissä. Se meni niinki näppärästi, et tein pelkkää iltaa ja viikonloppua 1-3 kertaa viikossa, jolloin Sami pysty olla päivätyönsä ansiosta Nellan kaa sen ajan aina himassa. Ihan huippu juttu mun mielestä. Isi ja tytär sai paljon yhteistä aikaa, mä en yksistään joutunu pyörittää sitä arkee ja tapella siitä, et mies käy töissä ja nainen on nyrkin ja hellan välissä sen ajan. Buu tyhmä ajattelutapa. Ja myönnän ihan rehellisesti, et musta oli IHANAA olla töissä. Musta oli ihanaa, et pääsin välillä tekee muutakin ku kotihommia. Sain kivan määräaikasen duunin ja huippu työkaverit. Mun työsoppari loppu kesäkuun alussa, äitiysloma alkoi juhannuksena ja vauva syntyi heinäkuun lopussa. Sain siis nauttia koko kesän Nellan kaa kotona, Sami piti kesälomia ja isyyslomia, joten päästiin jonkun verran myös reissailee koko perheen kesken.



Kesä on vaihtunu just syksyksi ja meidän uusi arki alkanut kahden lapsen kanssa hienosti. Tääkin on musta ihanaa, vaikka pikku jäbä on osottautunu vähän vaativammaks vauvaks ku isosiskonsa oli. Oli tosiaan kiva käydä täs välissä vähän töissä ja nyt jatkaa täydellä teholla kotiäitinä. Sami piti sen kolme viikkoo isyyslomaa, mun mutsi tuli sen jälkeen viel viikoks meille eli nyt oon ollu yksin vast kaks viikkoa.  Me ollaan alotettu Nellan kanssa vanhempi-taapero tanssi, käydään avoimessa päiväkodissa ja kyläillään paljon muiden lapsellisten ystävien kesken. Päivät menee nopeesti, mukavasti ja välillä vähän väsyneesti. On aivan täydellistä saada olla äiti kahdelle pienelle. En vaihtaisi mihinkään.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Fiiliksiä elämästä landella

Ollaan asuttu tääl meidän uudessa kodissa nyt 10 kk ja tykätään kyl ihan hirveesti asua täällä. Ihan sama mistä ikkunasta kattoo ulos, ni näkyy vaan joko metsää tai peltoa. Ei siis pelkoo, et naapurit kurkkis ikkunoista. Lähin naapuri on pellon toisella puolen, semmonen vanhempi mukava kylän mies, jonka kaikki tääl vissii tuntee. Hän tekee talvella lumityöt (meillä aika pitkä toi pihatie) ja polttopuutkin ollaan häneltä hyvällä hinnalla ostettu. Ei siis mikään huono naapuri, ei suinkaan. Keskustaan meiltä on matkaa joku 17 km ja lähin kauppa on noin 14 km:n päässä. Eli ihan maitoa ei lähetä kävellen kipasemaan tai iltasin pitsoja tilata. Meiltä kuitenkin pääsee näppärästi isoa tietä pitkin kapunkiin, kunhan ensin selvii tosta kuuden kilsan mutkapätkästä. Harjotellaan nyt sitä, et käytäis kerran viikkoon isosti kaupassa ja toisen kerran täydentämässä yrittäen välttää hutiostoksia (lue: sipsii, dippii, suklaata, karkkii, jädee.....).



Ehdottomasti kesän paras juttu oli oman pihan pikkuruinen mansikkamaa, joka teki jumalattoman määrän maukkaita mansikoita! Toisekseen takapihalla kasvaa myös mustikoita ja puolukoita, joita voi näppärästi hakea aamupuuron joukkoon suoraan metsästä. Raparpereista syntyi ihania piirakoita ja viinimarjapensaat sai suuren suosion meidän taaperon toimesta. Täyden kympin juttu koiraakin ajatellen on tuo pururata, johon pääsee suoraan meidän pihalta. Pururadan varrella on kaukalo, missä on talvisin hyväkuntoinen jää ja vieressä grillausmesta, jossa voi paistaa vaikka makkarat evääks luistelujen lomassa. Uimaranta on myös tässä vieressä ja järvinäkymä + auringonlaskut ihan käsittämättömän kauniita. Tonttia on puoli hehtaaria eli tilaa siis on, mut piha vaatii ens kesänä (ja varmaan monena muunakin kesänä jatkossa) vähän siistimistä ja ehostusta. Mut pikkuhiljaa hyvä tulee. Pihalla Nellan lemppari juttu on tänä kesänä ollut trampoliini, muttei keinut, hikkalaatikko ja vaiheessa oleva leikkimökkikään huonoja ole.  Kotona remppaillaan ja sisustellaan myös pikkuhiljaa. Mutta voih, me niin nautitaan meidän elämästä täällä.