Sivut

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Epäonnistunut "elämäntaparemontti"

Mä tein sen. Mä kävin salilla! Viime kerrasta on niin kauan, etten edes muista. Mut en yhtään puolustele mitään. Tiedän tasan tarkkaan mistä nää huolella kerrytetyt kilot on tullu. Roskaruokaa kerran viikossa, suklaata joka kauppareissulta, epäsäännöllinen ruokailurytmi ja liikunta niin minimaalista ku se vaan voi olla. Mitä sitä selittelemään tai hienostelemaan. Se on fakta ja mä oon siitä aika surullinen. Tai ennemminki pettyny itseeni. MIKSI oon ollu niin typerä, oi miksi....?

Alun mä ymmärrän, ne ekat kolme kuukautta. En kerenny koulun, duunin ja rempan takii. Annan sen itelleni anteeks, koska sen mä ihan tosissani ymmärrän. Jos te ette, niin oon avautunu siitä tässä postauksessa, klik. Viel seuraavat pari kuukautta oli aika hektisii ja erittäin työntäyteisii, joten ymmärrän jollain tapaa senkin. Mut enää hyvin vähän, koska mul ois ollu jo aikaa ees kahteen kertaan viikossa. Kävin salilla vaan epäsäännöllisesti, siis hyvin hyvin vähän. Välillä lenkillä, välillä salilla. Se ku ei ollu enää ollu niin moneen kuukauteen sitä normaali arkee, ni ei tullu niin helposti lähettyy. Syöminenki lipsu epäterveellisemmäks pikkuhiljaa. Ku ei liiku, ni ei samalla tavalla ees välitä mitä suuhun laittaa. Tai välittää, mut ei välitä.

Hups, onki menny puol vuotta koko terveellisemmäst elämästä. Puol vuotta ihan tosta noin vaan. Vituttaa. Sit me hankittiin koiranpentu ihan kesän alussa. Kaikki ylimääränen aika koulun ja töiden jälkeen meni sitä ihastellessa ja kouluttaessa. Hittoon salit, pelkkä ajatuskin sai mut niin vihaseks. Vihaseks siis itelleni. Ajattelin, et se hyvä fiilis ja motivaatio tulee sit ajallaan. Sit ku must tuntuu siltä. Koko kesäkin meni töissä ja töissä ja no tiedättehän? Vapaa-aika Jaden kaa, Samin kaa tai reissatessa. Ei jotenki YHTÄÄN ees ajatellu mitään salia. Myönnän sen. Välillä vaan tuli tosi pettyny ja surullinen olo, mut annoin vaan olla. Luovutin. Ku Jade kasvo, aloin lenkkeilee sen kans pikkuhiljaa ja siit tuli tosi kiva fiilis. Ku kesä loppu, väheni työtkin huomattavasti. Mä ku oon siis käytännössä aina ollu töissä. Jäin monilt synttäreilt ja yhteisilt kivoilt jutuilt monesti pois, koska hei mä olin töissä. Seki alko vituttaa. Tuntu, etten mitää muuta teekkään. Kävin kesällä ehkä kerran salilla. En vaan yksinkertasesti jaksanu.

Nyt syksyllä, karkeesti sanottuna vuoden tauon jälkeen (koska en laske niit epäsäännöllisii kertoi ollenkaan) oon valmis panostamaan taas liikuntaan ja säännölliseen ateriarytmiin. Avauduin samaisessa postauksessa, minkä tossa ylempänä linkitin, myös siitä hyvästä fiiliksestä mikä mul nyt on. En ala kertaamaan tässä nyt niitä asioita miks näin on, mut huonolla työpaikallakin on ollu hemmetin iso osa mun jaksamiseen. Sen tajuu tällee jälkeenpäin, ku siel ei vietä enää ku murto-osan siitä ajasta mitä ennen. 
Eilen päätin, et tänään meen salille ja menin. Sain kaverin mukaan, mikä oli kyl tosi hyvä juttu. Heti oli paljo helpompi ja turvallisempi lähtee. Olin kuitenki ihan eksyksissä kaikkien painojen, laitteiden ja liikeratojen kaa. Tiesin myös, et mun kuntokin on ihan nollissa, mut jos näin saa sanoo, ni onneks mun kaverikaa ei ollu ollu salil pitkään aikaan ni säädettiin siel yhessä ku mitkäki vasta-alkajat, hahah. Mut nyt ihan totta mun pitää tehä joku suunnitelma, joku toimiva plääni ja tavotteet, et pääsen taas alkuun. Mulle ei tullu mitään JEE VITSIT TÄÄ OLI TOSI KIVAA, EN MUISTANU ET SALIN JÄLKEEN TULEE NÄIN HYVÄ OLO - fiilistä, mut sain sentään itteeni niskasta kiinni ja menin sinne. Ylitin mukavuusalueen ja aion jatkossa pakottaa itteni salille. Kyllä, pakottaa, koska näköjään sinne meneminen on alussa niin hiton vaikeeta. Mut parin-kolmen viikon jälkeen varmasti jo huomattavasti helpompaa. Toivottavasti. Ainakin tää halu lähtee nyt rehellisesti omasta päätöksestä ja kyllähän mä nyt hemmetti kaipaan sitä mahtavaa fiilistä minkä siitä liikunnasta saa. Ja on tää peilikuva, kiristyneet vaatteet ja levinny takapuolikin alkanu ahdistaa ihan todella.

Nyt laadin sen suunnitelman ja välitavotteet. Eka tavote kuukauden päähän, toinen Jouluun. Tästä se taas lähtee, pikkuhiljaa. Jes! Ja voi että mä oon odottanu tätä päivää, ku näin päätän. Eka kuukaus tulee todennäkösesti olee tosi vaikee, mut infoon sit miten oon onnistunu ja millasia tavoitteita oon laatinu. Oujee, ihanaa <3

lauantai 25. lokakuuta 2014

Rentoutunut

Moi. Tulin kertoo teille taas pienen koosteen mun viimisen viikon kuulumisista. 




Viime viikonloppuna mun kaveri tuli sen lapsen, eli mun kummipojan ja miehensä kaa meille kolmeks yöks. Mul alko just sopivasti etäviikko, ni oltiin kolmestaan mun kaverin ja babyn kaa, ku meijän miehet paino pitkää päivää töissä. Eetu kasvaa niin hurjaa vauhtii ja sen myötä oppii koko ajan tietty kaikkee uutta. On niin siistii ku se nauraa jo tosi paljon, seuraa katseella ja puristaa sen pikkupikku nyrkeillä tosi kovaa. Pikkujäbähän on nyt siis 4kk. Taija oli just ollu leikkauksessa, mul oli tosi vähän rahaa ja ulkona kylmä, ni ei tehty mitään hengailuu erikoisempaa. Käytii kirppareil, kaupungil, Samin mutsil kahvilla ja mun luokkakaverin luona parin koulujutun merkeissä. Iltasin hengailtiin koko porukalla meillä, saunottiin, tehtiin yhes safkaa ja polteltiin kynttilöitä. Aamuherätykset oli ehkä siisteimpii, ku Taija roudas Eetun mun kainaloon kikattamaan ja tuhisemaan. Puspuspus.


Sit ku Taijan pikkuperhe lähti himaan eli kolme päivää sit keskiviikkona, mä siivoilin, koirapuistoilin, join glögii ja nautiskelin. Sit mä tein taas vähän koulutehtävii ja eilen olin koko päivän koulussa esittelee meijän projektityötä ja tekemäs pari ryhmätehtävää loppuun. Illal lähettii meijän luokkalaisten kaa ulos kuuntelee yht meijän ex luokkalaista, ku se soitti yhes pubissa. Se joutu jättää koulun hetkeks aikaa paussille, ku musahommat vei ja vie varmaan jatkossaki niin ison osan sen päivistä. Ni tosiaan oltiin porukalla sit viihteellä. Mul oli tosi kivaa ihan aamun pikkutunneille asti ja nyt tää päivä onki sit menny aika iisisti himassa ja ylläri taas koirapuistoilemassa. Käydään siel oikeesti tosi usein, koska Jade rakastaa kaikkii koirii ja ihmisii ja tottakai seki haluu nähä sen kavereita ihan niinku me ihmisetki. Jade on niin sosiaalinen. Viihdyttii tänäänki siel kaks tuntii vaik oliki aika kylmä, mut ku oli niin hyvää seuraa ja reippaita koirii. 


Kirjottelen täält kynttilämeren keskeltä, käytii ajois saunassa ja hengailen vaan kylpytakis (kirjotin eka kylppäris :DD) teekuppi kädes. Mul on koko päivän ollu ihan sunnuntai fiilis, ku eilen oli siel baarissa. Juhlin aina (eli siis aika harvoin, mut ainaku lähen) nimittäin vaan lauantaisin en ikinä perjantaisin. Tuli vähän shokkina toi rahan tuhlauski, ku olisin paljo mielummin laittanu neki eurot esim. uusiin housuihin, ku juonu kurkusta alas. Mä en oikeesti oo ees kauhee pihi, mut baarissa oon aina hahah. Olis aika kallis "harrastus", jos joka viikonloppu huitelis jossain. Ei ihan mua varten.



Ihanaa, että huomenna on vasta sunnuntai. 

Ja sori, ku melkein kaikki postauksen kuvat on puhelinmössöö. Kamera on ollut kaapissa piilossa.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Saariselkä osa 2/3

Neljäs päivä:

Aamulla taas omaan tahtiin ylös periaatteella "meil ei oo mihinkään kiire, koska ollaan lomalla". Aamupalan ja hengailun jälkee lähettii kiilopään tunturille, mikä sijaitsee 200 m korkeudessa ja 860 rappuaskelman päässä. Tää reissu oli puolet lyhyempi kuin eilinen vaan 4 km, mut tuntu melkein yhtä pitkältä, ku noustiin suoraan ylöspäin vuoroin rappusia ja pitkospuita ja vuoroin maastoa pitkin. Juotiin kahvit huipulla termospullosta. Voi miten tääl on ihanaa ja kaunista! Ja taas voi sanoo, et huipulla tuulee. Kavuttuamme alas, käytiin vielä kahvilassa haukkaamassa jotain pientä.


Iltapäivällä lähettii Samin kaa kahestaa ettii laavua, mis voitais grillata makkaraa ja joku lapinmies anto ohjeet mis olis tulentekopaikka, mut jouduttais poikkee sellaselt yhelt merkityltä reitiltä. No mehän reippaina lähettii matkaa ja olevinaan tiedettiin mis oltiin, mut koht huomattii et ollaa ihan eksyksissä. Noustiin jotain tunturii ylös ja koht oltiin keskellä ei mitään. Ihan sama mihin päin katto, ni näky vaan tuntureita, jäkälää ja karun kaunista maisemaa. Mä yritin kattoo iphonel mis ollaan ja Sami suunnisti sen nokialaisen kompassilla, mut ihan totta oltiin kaukana kaikesta, tuntureiden ympäröimänä, kaksistaan ja nälkäsinä. Alkuperäsen makkaranpaistoreitin piti olla yhteensä 3 km, mut meijän reissust tuli yhteensä reilu 10 km hups.

Ku matkaa oli menty 5 km, alko jo pikkasen tulee äitiä ikävä, mut sit löydettiin joku lampi ja toivonpilkahdus iski. En ois uskonu et vaik se lampi näytti, et se ois ollu ihan lähellä, ni sinne oli matkaa silti reilu kilsa. Päästiin vihdoin tekee ne makkarat, ku sielt löyty tulentekopaikka mökistä ja ulkoo. Kyltit kerto meijän olevan luulammella. Siel oli joku lapinmies joka ties kertoo meille, et kahen tunnin pääst on pilkkopimeetä. APUA. Meille tuli kauhee kiire, syötiin ja lähettiin nopsaa liikkeelle. Enää meil ei ollu mitää hätää, ku sielt lammelt oli opastettu  4 km:n polku sinne lähtöpaikkaan mis meijän autoki oli. Aika pitkälti se oli tiukkaa nousua, hyvää jalkatreeniä ja uskomattoman kauniita maisemia. Koin ehkä hienoimman auringonlaskun ikinä, ku päästiin tunturin huipulle. Siis ihan uskomatonta mikä fiilis meil oli. Siellä me kaks ummikkoo kävellään tuntureita pitkin auringon laskiessa, täydessä hiljasuudessa epätodellisen kauniissa maisemissa. Wau. Muutaman pusun paikka.


Viides päivä:

Aamulla ku herättiin, kahvit oli jo keitetty ja Jade lenkitetty. Ulkona paisto aurinko, aamupala maistu tosi hyvälle ja mietittiin päivän meininkejä. Sami ja sen eno lähti kalaan inarinjärvelle kuulema tosi upeisiin maisemiin ja me lähettiin mä, Samin mutsi ja sen täti + koirat käppäilee Piispanojan laavulle. Siel oli joku lapinsanomien ja metsähallinnon järkkäämä retki. Ne tarjos nokipannukahvii ja hirveen pahoi poromakkaroita, jotka loppujen lopuks syötettiin koirille. Siel oli myös sairaasti ampiaisii ja ihmisii, joten ei oltu siel kauheen kauaa. Ei siis ihmisten vaan äkästen amppareiden takii. Täst retkestä kävelyy tuli yhteensä 8 km, jonka jälkeen syötiin laanilan savotasta ostetut jätskit auringon lämmittäessä poskii. Oon muuten kaikkina päivinä ollu ihan ylipukeutunu, koska en tosissaan oo uskonu kuinka paljon se aurinko viel lämmittääki eikä tänä kyseisenä päivänä ees tuullu yhtään. Hiki vaan virtas.

Lähettiin viel toiselle laavulle grillaa meijän repus olevat maggarat, et saatiin masut täyteen. Jade sai sielt labbiskaverin, vuotta vanhemman mustan neidin. Ne oli yhessä niin sulosia, vitsit. Ku päästiin mökille 6 h reissulta, miesväki oli saapunu kalareissulta.....tyhjin käsin. Illalla mentiin ulos syömään. Harmi vaan, kun ne kuvat on Samin puhelimessa.