Sivut

torstai 31. joulukuuta 2015

Vauvanvaatteet 50-56

Otin muutaman kuvan babyn pienimmistä vaatteista samalla, kun yks päivä siivosin vähän sen vaatekaappia. Mä oon ostanu ite tosi vähän mitään, kun ollaan saatu niin paljon niitä käytettynä lainaksi sekä ostettu käytettyjä edullisesti. Tänään meillä ollaan tasan 8 viikkosia ja edelleen käytetään näitä koon 50-56 vaatteita. Meil on ollu ihan ehdottomasti liian vähän viiskymppisiä, koska luultiin, et ne menee parissa viikossa pieneksi. Ja koska en jaksa pestä pyykkiä joka päivä, meil on käytetty jo viiskutosia hyvän aikaa. Aluksi hihat käärittynä ja housut kainaloissa, mut nykyään ovat ihan sopivia. Ristiäisissä baby on 9 viikkoinen ja ostin koon 56 mekon.


Mun mielestä meillä on ollut ihan sopivasti näitä vaatteita, kuvissa siis pelkät sisävaatteet. Tai oikeastaan yks kassillinen unohtui purkaa ja kuvata, mut suurin osa on kuitenkin tässä. Yökkärit, puolpotkarit, potkarit, haalarit, bodyt ja sukkikset. Nää kuvat ei oikeen anna oikeutta niille ihanimmille vaatteille, mut en millään jaksanut kuvailla näitä pienemmissä osissa. Hullun hommaa! Ollaan käytetty aikalailla kaikkia vaatteita, muutama poikamainen vaan unohtunut kaappiin. Eli jee onnistuin enkä ostanut liikaa  ♥

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Baby's first Christmas

Moikkelis moooi! Tän vuoden viimeisiä päiviä viedään ja me ollaan edelleen reissussa. Lähdettiin 22. joulukuuta Samin ja niiden landelle Luumäelle. Joulu meni siellä Samin sukulaisten luona rennosti hengaillen. 28. päivä hurautettiin mun äitin luo Loviisaan ja 29. päivä mun isovanhempien luo Ylöjärvelle. Täällä ollaan edelleen ja huomenna ois edessä neljän tunnin ajomatka takaisin kotiin. Sami pitää sen vikan isyyslomaviikon nyt, mikä mahdollisti tän meijän kyläluutailun maailmalla ♥



Jouluaatto oli ihanan rento, niin kuin aina. Tänä vuonna tosin erityisen ihana, meidän vauvan ensimmäinen joulu. Baby oli jouluaattona tasan 7 viikkoinen. Ja oli siihen nähden ollut ihan ylikiltti lahjojen määrästä päätellen. Otan niistä kuvat sitten, kun kotiudutaan ja ollaan vietetty ystävien kans uudet vuodet. Jouluaattona tehtiin ihan perusjuttuja: syötiin puuroa, juotiin glögiä, katsottiin piirrettyjä ja joulupukin kuumaa linjaa, koristeltiin kuusi (kerkesin laittaa yhden koristeen, kun baby heräs ja imetyspuuhat alkoivat), käytiin haudoilla, syötiin todella hyvin ja pelailtiin lautapelejä. Erilaisen joulusta teki keväisen lämmin ja aurinkoinen ilma sekä lumeton maisema. Meidän koirakin uiskenteli ojavesissä. Mä join ekan siiderin sitte raskauden jälkeen ja baby pääs elämänsä ekaa kertaa saunaan. Pikkuvauvan kanssa joulu oli erilainen muihin jouluihin verrattuna siinä, et aika monesti alotin kahvit tai ruokailun myöhemmin kuin muut tai häippäsin kesken kaiken mihinkäs muualle kuin imettämään. Mut ei mulla eikä kyllä muillakaan ollut sen kanssa mitään ongelmia. Vauvantahtisesti tietty mennään....ammuuu ♥

Lisään vielä tähän loppuun muutaman kuvan meidän joulusta



 HAPPY♥ ♥NEW♥ ♥YEAR

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Huikeit postaus idiksii

Mul olis vaik kuinka monta ideaa uusiin postauksiin ja haluisin vaan saada kaikki kirjoitettua just nyt heti. Ihan ensiks mun pitäis tehä se masukuvia vol 2, koska ekat raskausajan masukuvat oli muistaakseni vaan puoleen väliin asti. Sit toiseks oon luvannu jo ajat sitte useempaankin kertaa tehä jutun meijän lastentarvike hankinnoista ennen vauvan syntymää. Kas kummaa sekin vähän jäi, mut toki mä senkin teen! Sit meijän kämppä kaipaa ehdottomasti uuden asuntopostauksen, ku edellisestä kerrasta on reilusti yli vuosi, jolloin tää pikku kotikin oli todella eri näköinen. Tänään alotin kuvaamaan my day - postausta, mut jossain välissä unohdin ottaa kuvia eli se siirtynee johonkin toiseen päivään. Mahdollisesti huomiseen? Viime viikonloppuna otettiin ihania newborn kuvia vauvasta ja meijän koko familiasta, jotka myös haluun ehdottomasti esitellä teille♥ Myös vauvanvaatteista on kysytty juttua ja yks päivä siivotessa babyn vaatekaappia napsin kuvia niistä kaikkein pienimmistä...jotka siis edelleen on meillä käytössä.



Ideoita siis on, nyt vaan pitäis saada jostain alotettua. Jos teillä on jotain toiveita, et mikä kiinnostaa eniten, ni huudelkaa! Voisin vaikka aloittaa siitä.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Bloggaaminen harrastuksena

Kuvat on vanhojen postauksien uumeneista.
Huomenta maailma. Muistan ku neljä vuotta sit joulukuussa työttömänä, yöllä ja tylsistyneenä sain idean alkaa kirjoittaa omaa blogia. Olin vast alkanu seuraamaan muutamia suosittuja blogeja enkä aiemmin edes tiennyt sen kummemmin koko kyseisestä harrastuksesta. Tai työtähän se niille joillekin on, mut kuitenkin. Joskus kommentoin anonyyminä joihinkin teksteihin, mutta suurimmaks osiks vaan lueskelin. Sit pikku hiljaa siirryin lukemaan ihan vaan tavallisia lifestyle tyyppisiä blogeja, joihin jäin aivan koukkuun. Kävin kurkkimassa joka päivä, josko ois tullut uusia postauksia ja olin ihan pettynyt, jos mitään ei kuulunut. Sit tosiaan päätin itekin alkaa kirjoittaa julkisesti. Ensin olin kirjoittanut hetken vain itselleni ikäänkuin päiväkirjaa, mut ei se toiminut. Mäkin halusin kommentteja ja lukijoita!


En varmaan ainakaan vuoteen kertonut mun blogista kenellekkään. Enhän mä osannu ees kirjottaa ja koko harrastus tuntu niin nololta, ku ei mun kavereillakaan mitään blogeja ollut.  Kunhan kirjotin ja harrastin. Sit sain muutaman lukijan ja kommentteja. Olin ihan fiilareissa et "wau, lukeeks joku oikeesti mun juttuja?" Ja sain innostusta kirjoittaa ja kommentoida enemmän. Ja enemmän. En edelleenkään osannu kirjottaa, mut uskalsin jopa kertoo mun parhaille kavereille mun uudesta nolosta harrastuksesta. Poistelin varmaan viikon välein aina niit kamalampia postauksia, ettei vaan kukaan nää kuinka hölmö mä olen.


Koht mun kaikki parhaimmat ystävät ties tästä ja se oli oikeesti hyvä juttu. Koska asutaan eri paikkakunnilla, ni pystyin kertomaan yhellä kertaa laajemmin mun kuulumisia kaikille. Maratonpuhelut pystyin alottaa "Luit sä mun blogista, ku mä...." ja keskustelua oli helppo jatkaa. Mut en missään nimessä halunnu, et kukaan muu saa tietää. Sit ku joskus satuin kattomaan millä hakusanoilla mun blogiin oli eksytty, ni järkytyin! En enää millään muista niitä kaikkia, mut yks tais olla tissivako, ja sit kun ite kirjotin sen googlen hakukenttään, ni sielt tuli muistaakseni Samin naamakuva. Mitäs helvettiä!- ajattelin. Mul tuli kauhee paniikki, et kuka vaan mun puol tuttu voi eksyy jollain tyhmillä hakusanoilla just mun blogiin. Sit muutin asetuksia niin, ettei mun blogia voi löytää millään hakusanoilla. Aina paskanjäykkänä kävin googlettelemas niitä typeriä hakusanoja ja olin niin huojentunu, ku yks päivä mun kuvat hävis niiden alta. Luulin, et ne ei häviä koskaan, mut onneks ne sit vähän jäljessä sieltä poistuivat. Sen jälkeen aloin todella miettii mitä oikeesti haluun täällä julkisesti kertoa. Ja muutin mun kirjotustyylin vähän pinnallisemmaks.



Viel tänäkään päivänä en osaa kirjottaa enkä huutele tästä pikku harrastuksesta kenellekkään. Se on must edelleen jotenki vähän noloa. Tosin en avaudu täällä mistään, mikä vois päätyä "vääriin korviin", et sen puolesta ihan sama lukeeks tätä mun perheenjäsenet, kaverit, puoltutut vai tuntemattomat. En oikeen ymmärrä miks ajattelen näin ku ajattelen. Nykyään mä kyl vapaammin kerron mun blogiosotteen, jos joku kysyy, mut niinku sanoin, niin erikseen en sitä laulele. Siks täst tietää jo moni muukin, mut en esim. ikinä maailmassa vois jakaa mitään postausta mun facebookin seinällä.

Todella outoa ajatella, et oon kirjotellu tätä jo sen neljä vuotta. Tosin välil on toooooosi pitkä aika, kun must ei kuulu mitään ja aina vaan mä palaan tänne. Kirjottaminen on hyvinkin terapeuttista ja koukuttavaa. Nyt olin pitkän pätkän poissa kuvioista, mut ajattelin alkaa taas kirjoittaa useammin. Nyt mulla löytyy jälleen sitä aikaa ja inspiraatiota. On ihanaa, kun saa olla vaan kotona ja nauttia äitiydestä. Oon aina halunnut nimittäin olla äiti. Se on ollu mun haave pikkutytöstä saakka ja nyt se on toteutunut. Meijän baby on tällä hetkellä viisiviikkoinen pieni. Se koko eka kuukausi meni todellakin ohi hetkessä ja vieraita riitti. Nyt kaikki alkaa pikkuhiljaa normalisoitumaan ja arki rullaamaan. Mun unirytmit on viel vähän karkuteillä eikä vauvan arkikaan kovin rytmitettyä ole. Tai siis en oo ite rytmittäny sitä viel mitenkään, mut kyl mä suunnilleen jo tiedän milloin esim. yöllä herätään syömään.



Mut tosiaan, ku en aikoihin oo ollut aktiivinen täällä blogimaailmassa, niin mun täytyy nyt vähän etsiskellä vanhojen lukulistan blogien ohelle uutta luettavaa. Siel on niin moni blogi jo lopettanut tai osoite vaihtunut, et mun olis aika päivitellä sitä. Mua saa siis auttaa tässä linkittäen tonne kommenttikenttään kivoja blogeja, omianne tai lemppareitanne ♥

tiistai 8. joulukuuta 2015

Vauvan kanssa elokuvissa

Tääl Lappeenrannassa oli vähän aikaa sit Finnkinon järkkäämä Vauvakino. Eli ihan tavallinen aikuisten leffa, mut sinne sai ottaa babyt messiin. Ja mähän tietty ehdottomasti halusin mennä sinne! Meijän tyttö oli silloin tasan kolme viikkoa vanha. Pikkuinen napero siis vielä ja pääs jo elokuviin, hurjaa. Teatterin ulkopuolella oli vaunuparkki. Mulla oli matkarattaat, joten nappasin vaan turvakaukalon mukaan saliin, missä tyyppi sit nukkukin koko elokuvan ajan. Oi kuinka helppoa!



"Vauvakino-näytöksen ajaksi on teatterin aulatiloihin järjestetty vaunuparkki, johon lastenvaunut voi jättää. Voit ottaa mukaan saliin kantokassin tai turvaistuimen, jossa vauvasi voi nukkua leffan aikana. Salissa on hoitopöytä sekä mikroaaltouuni vauvanruokien ja maidon lämmittämistä varten. Vauvakino-elokuva esitetään aina puolivalossa ja normaalia pienemmällä äänenvoimakkuudella. Salissa vauvaa voi pitää sylissä, voi liikuskella ympäriinsä, ja salista voi myös halutessaan välillä poistua."

Olin leffassa mun ystävän ja sen 1-vuotiaan tytön kanssa, joka oli just oppinu kävelee. Se ei todellakaan pysyny paikoillaan vaan hymyssä suin vaelteli pitkin salia....mun kaveri tietty perässä. Kaikki elokuvissa olijat oli asettunu eteen istumaan, et kaikki liikkuvat naperot pääs konttailee ja leikkii siin lattialla. Mut tää mun vauva tosiaan veti sikeitä koko näytöksen ajan välittämättä muiden lasten itkuista ja metelöinneistä. Kun lopputekstit pärähti ruutuun, tyttö heräs. Loistava ajoitus. 



Itse leffahan mua ei ees kiinnostanut mitenkään erityisesti, vaan halusin kokee nimenomaan millaista on olla vauvan kanssa elokuvissa. Leffana pyöri Harjoittelija ja oli mun mielestä ihan kelpo pätkä. Kokemuksena koko reissu oli tooooosi kiva. Suosittelen! Aion mennä ehdottomasti joskus uudestaankin.

Onks muilla kokemuksia vauvakinosta?

maanantai 7. joulukuuta 2015

10 kysymystä, 10 vastausta

EDIT: Unohdin siis alottaa tän postauksen kertomalla, et sain 10 kysymystä- haasteen Kädenjälkiä sydämessä- blogin Nealta. Oon nyt vähän tylsä enkä haasta ketään, mut kysymyksiin silti mielelläni vastailin.

1. Kuvaile elämääsi 5 adjektiivilla?
Rakkaudentäyteinen, sosiaalinen, spontaani, huoleton ja onnellinen.

2. Jouluaaton kohokohta?
Lahjojen laitto kuusen alle, joulukinkun tuoksu ja syöminen, sauna ja lahjojen jakaminen. Aatossa on monta kohokohtaa. Mikään noista ei oo toista parempi. Se kiireetön fiilis aattona on paras juttu. Sit vielä ku meijän baby kasvaa ja alkaa ymmärtämää Joulun päälle, ni saadaan se taianomaisuus takaisin juttuun mukaan.

3. Millaisia joulu perinteitä teillä on?
Meillä aina lapsuudessa: Aamupuuro, piirretyt, päiväsauna, ruokailu, hautausmaalla käynti ja lahjojen avaus. Jokseenkin noin tossa järjestyksessä. Samilla aina lapsuudessa: Piirrettyjä ja hengailua, ruokailu, hautausmaalla käynti, sauna ja lahjojen avaus. Samoja juttuja, mut eri järjestyksessä vain. Molemmat on tottunu viettämään joulua aina mummulassa perheen kesken useamman päivän. Meille joulu on tärkeä. Silloin rauhoitutaan ja ollaan sukulaisten kanssa. Kaverit ja kännijutut ei kuulu meidän jouluun/joulun jälkeisiin päiviin ollenkaan.

4. Kumman kaa: Jaakko Saariluoma vai Jukka Hilden?
No Jukka Hildén tietty!!



5. Kerro 3 elämän ohjettasi?
  • Kateellisuus ei kannata.
  • Ihmiset ovat usein epäreiluja ja itsekeskeisiä - Anna heille silti anteeksi. Jos olet ystävällinen, muut saattavat väittää, että sinulla on itsekkäitä motiiveita olla sellainen - Ole silti ystävällinen. Jos olet rehellinen, saatat tulla petetyksi - Ole silti rehellinen. Jos löydät onnen, muut saattavat olla kateellisia - Ole silti onnellinen. Se hyvä, minkä teet tänään, saattaa unohtua jo huomenna - Tee silti jotain hyvää tänään. Annat maailmalle kaikkesi ja se saattaa olla jonkun mielestä liian vähän - Anna silti kaikkesi.
  • Joskus kaikkein pienin askel juuri oikeaan suuntaan saattaakin olla elämäsi  suurin. Hiivi vaikka, mutta ota se askel.

6. Millaisia lapsenkasvatus metodeja suosit?
Halutaan kasvattaa meijän lapsesta/mahdollisesti lapsista; hyväkäytöksisiä, reippaita, rehellisiä, iloisia ja sosiaalisia lapsia. Toimitaan itse tietty parhaina esimerkkeinä, eikä todellakaan aiota kasvattaa lapsia pumpulissa. Ollaan itsekin rehellisiä ja reiluja lasta, ja tottakai toisiamme kohtaan parisuhteessa. Ei kannateta mitään väkivaltaa, negatiivisuutta, kaiken kieltämistä, mykkäkoulua tai huijaamista. Ollaan vanhempina Samin kanssa rentoja, mutta auktoriteettisiä. Meil on vähän sellanen virheistä oppii ja noustaan ylös kun kaadutaan - asenne. Lapsen pitää saada tehdä ja kokeilla eri juttuja. Kyläillään paljon, käydään harrastustoiminnassa. Tuetaan ja rohkaistaan. Nauretaan ja hullutellaan. Arkikin voi olla hauskaa ja stressitöntä, jos ei ota kaikkea ihan niin vakavasti. Ja tietenkin annetaan paljon paljon rakkautta, läheisyyttä, tukea ja turvaa.

7. Millaiset asiat tekevät sinut onnelliseksi?
  • Samin hellyydenosoitukset
  • Mun maailman parhaimmat ja rakkaimmat ystävät joiden kanssa ollaan oltu jo vuosia tosi tiiviissä yhteydessä. Joka päivä puhun aina jonkun kanssa maratonpuhelun, nähdään usein ja ihanaa, et mikään ei oo muuttunut, vaikka meille onkin tullut lapsi.
  • Siisti koti tekee onnelliseksi, vaikken himosiivooja olekkaan.
  • Muuttunut elämä lapsen myötä on maailman parasta just nyt!
Eli kaikki ne perus asiat tekee onnelliseksi. Perhe ja ystävät. Ja toki se, et meil on kaikki talousasiat kunnossa, oma kämppä, vakkariduunit jne. Mut pinnallisista jutuista myös shoppailu tekee mut aina niiiiiiiiiiiin onnelliseksi!! Ja hemmottelu, kauneusjutut, suklaa.... haha



8. Millaiset asiat tekevät sinut surulliseksi?

  • Kun parhaimmat ystävät ja äiti asuu kauempana, niin aina niiden vierailujen jälkeen on hetken sellanen apee fiilis. Olis ihan parasta, et kaikki asuis samas kaupungissa ni vois nähdä ihan milloin huvittaa.
  • Kun oot kaatanu kahvin kuppiin ja huomaat, et maito on loppu.
Mä oon tosi vähän surullinen. Tietty, jos joku kuolee tai on sairas, ni oon surullinen. Tai ku katon leffaa ja siin tapahtuu jotain kamalaa, ni alan pillittää. Mut aika vähän mua surettaa, en käytä aikaani murehtimiseen. Ainakaan mihinkään sellaseen mihin en itse pysty vaikuttamaan. Positiivinen asenne kunniaan!

9. Mitä haluaisit sanoa 5 vuoden takaiselle itsellesi?
Eli olin silloin 18 vuotias. Apua en mä tiedä! Tapasin Samin 17 vuotiaana, joten voisin kai sanoa, et "Hyvä Jenna, löysit maailman ihanimman poikaystävän. älä päästä siitä irti koskaan."

10. Kerro bravuuri ruokasi resepti?
Ei mulla ole sellaista! Oonko huono kokki? No Sami on ehkä eniten tykänny mun tekemistä fetalihapullista, joiden ohjetta en enää muista. Pari kertaa yritin tehä samanlaisii, mut ei siitä tullut mitään. Maku ei vaan kohdannut. Ehkä mulle joskus viel kehkeytyy joku bravuuri juttu. Kokkaan aika perus safkaa, mut tykkään aina kokeilla kaikkea uutta. En tosin noudata ikinä orjallisesti mitään reseptejä, joten ainaku joku onnistuu superhyvin, seuraavaks se maistuu eriltä.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Vaipparallia ja vauva-arkea

Kirjotin teille reilu viikko sit postauksen siitä, kuinka Sami palaa isyyslomalta takas töihin ja meijän arki sit periaatteessa alkaa, kun jäädään babyn ja dogin kaa kolmistaan himaan. Postaus oli kuvia vaille valmis, mutta unohtui sit kokonaan julkaista. Huono minä. Nythän Sami on ollu jo sen reilu viikon töissä ja me lähdettiin pari päivää sit baby, dogi ja minä mun äitin luo viikoks kylään. Isimies jäi kotiin eli töihin ja tulee hakee meijät tytöt sunnuntaina kotiin. Arjeks tätä siis on viel vaikee kutsuu, kun koko ajan ollaan menossa tai sit vaan meijän arki vielä tuntuu juhlalta. Kovin se on ainakin muuttunut.



Vauva on ihan pian jo kuukauden, nukkuu paljon, syö hyvin ja on edelleen tosi kiltti. Hän kasvaa koko ajan ja muuttuu ihan silmissä enemmän itsensä näköiseksi eikä enää muistuta niinkään alienia. Vaikka kovin pieni hän tietty vieläkin on ♥ Ekassa neuvolassa eli kaks viikkosena tuli todistettua onneks se, et syntymäpaino oli ylittynyt ja varmuus siitä, että toinen saa tarpeeksi maitoa, helpotti mua kovin. Mul ei oo mitään hajua mistään määristä, mitä toinen vetää, ku tissiähän se vaan syö. Mut niin on tyytyväinen neiti aina syömisen jälkeen, et varmasti saa riittävästi kasvaakseen. Joko se a) työntää nännin sivuun ja nukahtaa tai b) jää tuijottamaan, ilmeilemään ja tuhisemaan tyytyväisenä maitoparta naamalla. Mut tuskin ketään mun imettämiset sen enempää kiinnostaa, niin se siitä tissistoorista.



Tää koko aika sairaalasta kotiutumisen jälkeen on ollu yhtä kyläilyä puolin ja toisin. Vauva on päässyt vaikka ja mihin ja meillä on käynyt vaikka ja kuka ♥ Ilmotin meijät vauvauintiin ja ajattelin myös alottaa vauvajumpan. Nää molemmat ryhmät alkais siis ens vuoden alkupuolella, toivottavasti päästään mukaan. Sain myös ristiäispäivän, papin ja tilat varattua, jotka nekin olis vast ens vuoden alussa. Mut tosiaan se otsikon mukainen vaipparalli ja vauva-arki on siis lähteny tosi kivasti käyntiin. Pikku tyyppi on päivisin pari pidempää jaksoa hereillä, about tunnin kerrallaan. Muuten se nukkuu, syö ja paukuttaa. Yöllä herätään pari kertaa tai parin tunnin välein. Ei meillä oo vielä mitään rytmejä. Nukutaan milloin nukahdetaan ja syödään, kun on nälkä. Paljon ollaan sylissä ja yöllä ollaan vierekkäin ♥

En vaihtaisi ikinä pois, tää mutsi on niiiiiin onnellinen!