Sivut

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Vapun viettoon!

Vauvauinnit polskittu, koti nopsaa semi siivottu, perusmeikki naamassa ja kassit pakattuna me lähdetään Nellan kanssa VAPUN viettoihin mummolaan. Isi tulee frisbeegolfin jälkeen perässä illaks varatuiden grillattavien sekä grillin kanssa. Illalla nimittäin mennään juhlimaan vappendaalia meidän ystäväpariskuntien kanssa Ellan ja Sampan uuteen kotiin, mihin roudattiin eilen niiden koko omaisuus pahvilaatikoihin pakattuna. He muuttivat kerrostalosta rivariin, ni siks meidän grilli tulee messiin. Näin nopeella aikataululla ei hiillostettu kuitenkaan vielä omaa ostamaan. Heh. Jade on jo mummolassa, oli yökylässä, kun muutossa meni melkein puoleen yöhön ja vietiin se sinne siksi aikaa. Nella on meidän mukana koko päivän iltaan asti, joten siis pääasiassa limppari- ja simalinjalla mennään! Kaksi siideriä ostin, hurjaa. 

Mut nyt me startataan auton nokka kohti mummolaa simat ja munkin kuvat silmissä. Ihanaa vappua kaikille!

torstai 28. huhtikuuta 2016

Kaunis pieni ihminen

SÄ OLET AINUTLAATUINEN

MITÄ VASTAAN TULEEKAAN

TOISTA SUA EI MILLOINKAAN.

Nella täyttää tasan viikon päästä 6 kk. PUOLI VUOTTA. Nyt sen vasta tajuaa itse oman lapsen saatuaan, että aika ihan oikeasti hurahtaa hetkessä. Vuosi vuodelta tuntuu, että mennään vaan kovempaa ja täysillä. Nyt mennään näköjään lujempaa kuin täysillä. Nopeammin kuin ikinä. Mun pienen pienestä kolmen kilon nyytistä on kasvanut iso ihana tyttö.

Kuuntelin Johanna Kurkelan - ainutlaatuinen biisiä ensimmäisenä Nellan synnyttyä. Uudelleen ja uudelleen joka päivä. Pariin ekaan kuukauteen en voinut kuunella sitä itkemättä pienen nyyttini ollessa sylissäni. Kappaleesta muodostui mulle jotenkin erityisen tärkeä ja aionkin koota jonain päivänä Nellan kuvista ekan puolen vuoden ajalta videon, minkä taustalla tämä kyseinen biisi soi. Siitä jää varmasti ihana muisto, jota toistan päivittäin varmaan seuraavan puoli vuotta. Täysillä itkien. Heh.

Reissumimmit vs. Himahengarit

Nyt ku meil on ollut reissua reissun perään aika tiiviisti menneet 2 kk, ni on ihana vaan pysähtyä ja olla tekemättä mitään tai menemättä minnekään. Ollaan yökyläilty, kyläluutailtu ja reissattu ympäri ämpäri Suomea. Milloin ystävien, milloin sukulaisten ja milloin erilaisten tapahtumien merkeissä. Lähestulkoon kaikki viikonloput on ollu buukattuna joko niin et me lähdetään johonkin tai niin, et meille tulee yövieraita. Varmaan tän vuoks mä oon ihmetelly mihin tää aika on oikeen mennyt, milloin Nellasta kasvoi niin iso tyttö ja missä mun rahat on? Niin no reissussa tuntee olevansa lomalla, ottaa tietty rennosti ja nauttii ystävien seurasta - epäilemättä, mut silloin myös visat vinkuu, vaikkei välttämättä tekiskään mitään kovin ihmeellistä. Tosin mä tykkään shoppailusta, kakkupaloista kahvin kera ja no elämisestä ylipäänsä. Vaik lompakko on kokenu pienen särön (kenelläpä joskus ei), matkustaminen myös väsyttää. Se vaatii suunnittelemista, pakkaamista ja julkisilla liikkumista. Pienen lapsen kanssa siihen liittyy myös vähän jännittämistä, jatkuvaa valppautta sekä aivan liikaa kasseja ja pusseja. Mut me tykätään siitä silti. Mulle on tärkeetä pitää yhteyttä mun kavereihin ja sukulaisiin muutenkin kuin puhelimessa hölöttäen. Mä haluan kokemuksia ja käytän mun ajan ja rahat mielelläni reissaamiseen, mut vastapainoks myös hengailu yökkärit päällä himassa on aika jees.



Nyt me ollaan oltu puoltoist viikkoa kotona. Ei olla suunniteltu ennakkoon mitään treffejä tai muitakaan menoja. Korkeintaan lenkki- tai kahviseuraa seuraavalle päivälle, muttei mitään sen ihmeellisempää. Ja ai visit miten vapauttavaa! Ihana herätä aamulla tietäen, ettei koko päivälle oo MITÄÄN suunnitelmia. Hoidan himan, hoidan Nellan ja hoidan Jaden. Se on mun homma. Kotiäiti. Orja. Arkimutsi. Kalsaripöksy. Nutturapää. Mä nautin siitä. Puklut olalla, hiukset takussa, kahvikuppi jäähtyneenä ja kädet sonnassa. On ihan normaalia laittaa puhelin jääkaappiin, yrittää maksaa kaupassa ruokaostokset kotiavaimilla, kaataa kahvia mukiin lopettamatta kaatamista, vaikka se valuu jo reunojen yli pitkin pöytiä ja puhua ihan puutaa heinää unohtaen sadasosasekunnissa mitä just äsken sano.



Kumpi sit vie voiton? Reissaaminen ilman arkeen palaamista ei tuntuis miltään ja pelkkä arki ilman reissaamista olis puuduttavaa. Joten, sopivassa suhteessa molempia mä pysyn super tyytyväisenä ja niiiiiiiin onnellisena.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kun uni ei tuu

Ehkä ärsyttävintä ikinä on se, et väsyttää muttei nukuta. Oon viettäny tänää lazy daytä aivan koko päivän. Sain nukkua aamulla pari tuntia pidempään, ku Sami nousi Nellan kans aamutoimille. Tai ei ne mitään aamutoimia varsinaisesti suoritellut, koska sit ku mä heräsin, tytöllä oli viel vaippa vaihtamatta. Mut sain kuitenkin nukkua kymmeneen ja Nellaki selvis just ja just pissavaippansa kanssa. Aamusta asti mulla on ollu vireystila jotenki totaalisen minimillä. Kattelin sit vaan netflixistä mun ohjelmaa (Pretty Little Liars), join kahvia, tuijottelin narulla roikkuvia kaappiin haluavia pyykkejä, huokailin saamattomuuttani ja hassuttelin minkä kerkesin Nellan kans. En jaksanu tehä mitääään. Juoruilin puhelimessa pari tuntia, hengailin himavaatteissa ja söin vaan leipää, ku jääkapissa ei ollu yhtään mitään järkevää. Joskus klo 16 aikaan selviydyttiin vast lenkille Jaden kaa eikä ulkoilun jälkeen olo ollut yhtään sen virkeempi, vaikka meil oli kavereitakin. Hohhoijaa, lisää kahvia, lisää vettä ja imetyspuuhia. Ihan ihme päivä. Hoidin iltatoimet superajoissa, otin särkylääkkeen ja ajattelin käydä nukkumaan. Nellaki päätti käydä yöunille klo 19:30, vaik normaalisti alkaa kitistä vast siinä klo 21 paikkeilla. Noh...tietty mä selailin sit puhelinta viel sängyssä ja väsymys sekä päänsärky vaan katos ja nyt mä hengailen tääl meijän keittiös tän läppärin kaa ja tulin selittää teille mun maailman tylsimmästä päivästä, koska meijän sängys ei oo turhaa tilaa pyörimiselle. Täl hetkellä siellä nimittäin tuhisee yks lihava dogi, yks leveesti nukkuva baby ja yks ihan kiva poikaystävä.



Mä muuten muokkailin vähän tätä mun blogin ulkoasua aiemmin täl viikolla ja muutin Matka mun kengissä nimen Perusmutsin Pikkuperheeseen. Huomasko kukaan? Nyt täytyy viel vähän päivitellä mun lukulistoja ja ettiä enemmän samassa tilanteessa eläviä tai muuten vaan kiinnostavia blogeja, jolloin koukutus on suurempi tulla useemmin kattomaan muiden kuulumisia ja päivitellä samalla omia. Myönnetään, et sata kertaa kivempihän tänne bloggeriin on kirjautua, kun  a) huomaa saaneensa ihania kommentteja ja b) on koukuttunut muiden postauksista, et niitä on pakko tulla kurkkimaan joka päivä. Kevät tulee, niin eiköhän tässä taas heräillä ja itsekin aktivoiduta. Mitä mieltä muuten ootte tästä uudesta nimestä ja ilmeestä? Ajattelin muuttaa sen vähän enemmän tän blogin sisältöä kuvaavammaksi, kun enää ei kuitenkaan yhdissä kengissä kuljeta.

Voisin keittää kupin teetä ja aloittaa samantien listojen päivittelyn. Jee kivaa!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Lapsimessut

Voitin lipun lapsimessuille jeeeee ja olin ihan happyhappy, ku en ikinä voita mitään. Oltiin eilen siis messuilla kokoonpanolla minä, Sami ja Nella sekä Samin isosisko ja hänen miehensä. Oltiin kaikki ekaa kertaa näillä messuilla ja ah, oli niin kivaa! Jakauduttiin niin, et mä ja Titta hypisteltiin lastenvaatteita ja Sami ja Eetu vaunuineen pyöri siellä Model Expon puolella. Yhdessä käytiin sit syömässä, jolloin samalla syötin Nellan julkisesti (omg omg, en oo montaa kertaa tehny niin, mut olin valkannu helpot vaatteet sitä varten messiin ja onnistuin olemaan paljastelematta mitään) ja sen jälkeen kierrettiin vielä koko porukalla Eläinystäväni-  ja Kädentaito puoli sekä nopsaan OutletExpo.

Salakuva muista // Nella & mä koiraesitystä venailemassa. Täs kuvassa tyttö on aivan kuin isänsä! // Kotiin lähdössä


Tekemistä ja nähtävää siis riitti koko päivälle. Paljon oli jengiä samaan aikaan liikkeellä, jumalattomasti rattaita ja siksakkia juoksevia onnellisia, kiljuvia lapsia. Mut veikkaan silti, et sunnuntai oli sata kertaa parempi vaihtoehto kuin lauantai. Mua itseasiassa ei kauheesti edes haittaa se tungos ja ihmismassa, ihan sama missä ollaan. Muu porukka yleensä vaan kypsyy aika nopeesti. Tosin ei tällä kertaa, nyt meni yllättävän kivuttomasti kaikkien osalta, just varmaan ku pojat sai mennä niiden radio-ohjattavien vempaimien luona ja me rauhassa ihastella lastenvaatteita. Mä huitelin jotakuinkin näin: "Katon nopsaan vielä ton pisteen!", "Hei noi mun on pakko nähä, venatkaa!" ja "Eikääää miten ihania..." ja oon jo siirtynyt paikasta toiseen sadasosasekunnissa. Mä itseasiassa varmaan tarvisin sellasen samanlaisen yhteystieto lappusen katoamisen varalta, mikä kaikilla lapsilla oli selkään kiinnitettynä, haha. 



Päivä meni tosi nopsaan. Olisin tosin voinu tuhlata kaiken ajan ja kaikki rahat niihin lastenvaatteisiin. Ehkä ens kerralla sitten. Nyt pidin pääni kylmänä ja ostin Nellalle vaan yhden vaatteen. Gugguun vaaleankeltaisen jumpsuitin syksyksi. Oon halunnu sitä jo niin kauan ja nyt sen sain. IHANAA. Eläinpuolelta ostettiin Jadelle nimilaatta kaulapantaan meijän puhelinnumeroilla kaiverrettuna sekä muutama lelu. Outletexpon puolelta ostin yhden ripsivärin vaan. Hitsit miten hyvä suoritus multa! Voin olla ihan ylpee, koska etukäteen päätin olla tuhlaamatta. Nella ei tällä hetkellä tarvitse oikein mitään eikä niitä jenejäkään nyt ollut kovin paljon ylimääräisenä pyörimässä. Oon kuitenkin superonnellinen tosta jumppiksesta, vaikka onkin vielä aika reilu.



Oli kyllä ihanat messut, meen ehdottomasti uudelleen....joka vuosi. 

Pitkät automatkat vauvan kanssa

Oltiin Levillä tän kuun alussa viikko. Mökki oli vuokrattu lauantaista lauantaihin, mutta lähdettiin reissuun jo perjantaina, koska yövyttiin se edeltävä yö Vuokatissa. Kuuden tunnin automatka meni aika kivasti sinne Vuokattiin. Harmi vaan, et Nella ei nukkunut kovin pitkiä pätkiä kerrallaan, vaikka yleensä autossa nukkuu hyvin. Normaalia paremmin. Mun äiti sai toimia takapenkillä viihdyttäjänä, Sami ajoi ja mä nostin jalat kojelaudalle, otin hyvän asennon ja vaihdoin lomamoodin päälle. Ihanaa!

Vuokatista Leville oli samanmoinen matka ja sen Nella nukku jo paremmin. Ei siinä, ei tyttö hereilläkään hankalaksi heittäytynyt. Pysähdykset pikku tyyppi pääs kans haukkaa raitista ilmaa ja ns. jaloittelemaan. Onhan se aika pitkä aika istuimessa kököttää noin niinku muuten. Imetyset hoidin tauoilla ja kylmänviileesti ihan auton ollessa liikkeessä. Tiedän joo joo, ettei niin saisi missään nimessä tehdä, mutta me ei oltais ikinä oltu perillä, jos joka kerta pikkunälän yllättäessä me oltais pysähdytty. Oikeesti olin ajatellut ennakkoon tän syömispuolen fiksusti. Pakkasin rintapumpun messiin ja tarkotus oli pumppailla maidot purkkiin ja äiti sit syöttäis pullosta. Ei tarvis tyttöä turhaan nostella. No mä sit ylläri olin unohtanu siitä koko pumpusta aika oleellisen osan, ni sillä ei paljoa pumppailtu. Ajatus kuitenkin hyvä. Onneks Nella on nopee syömäri ja onneks ei tapahtunut mitään. Se siitä.


Kotimatka Leviltä ajettiin yhtä kyytiä se 12h. Tosin jatkettiin reissua vielä yhdellä yöllä lisää eikä suunnattukaan kotiin vaan mun äidin porukoille Ylöjärvelle mummulaan eli Nellan isomummulaan! Aluks olin ajatuksesta vähän kauhuissani - koko päivä autossa koiran ja pienen lapsen kanssa, mutta aivan turhaan jännitin. Nella nukku superhyviä päikkäripätkiä, oli onnellinen lapsi hereillä olessaan, sai tissiä nälän sattuessa ja sammu istuimeensa tuutulaulujen kera. Onneks on puhelin ja youtube. Saatoin mä taas olla huono mutsi ja antaa viiskuisen katsoa vähän musavideoita, mut ei oo taas niin justiinsa, kun kyse on ihan vaan kymmenestä minuutista. Kuitenkin lähes kaiken hereilläoloajan leikki innoissaan omilla leluillaan, mitä pakkasinkin reilulla kädellä mukaan. Yhdet selkägagit saatiin vaihtaa ja puhdistuspyyhkeillä käsivarsia myöten pyyhkiä sitä itseään pois kylmänviileesti bussipysäkillä ilman vettä ja muita hienouksia. Siinä meni likaseksi Nellan vaatteet ja meikäläisen kädet, jotka hais viel perilläkin pienesti pahalta. Tais mummokin sörkkiä omia sormia johonkin väliin. Yhteistuumin saatiin homma pakettiin, samalla kun Sami käytti meidän Jadea jalottelemassa tarpeillansa. Mummulassa Nella pääs meidän kanssa vielä ihan saunaan asti. Tietenkin.



Jos multa kysytään, niin lähtisin ehdottomasti uudelleen! Ei jäänyt traumoja, ei mennyt hermot, hampaita ei kiristelty eikä hiuksia revitty päästä. Mut jotain mä opin; ens kerralla kyllä tarkistan sata kertaa, että kaikki pumpun osat on mukana.


Kiva reissu. Helppo reissumimmi.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

KOTONA

Sanoin viime postauksessa, että ollaan yhdeksän päivää reissussa, vaikka siis oltiin kymmenen. En tiedä mitä sekoilin. Toisekseen kerroin, että meitä lähtee kuusi aikuista, vaikka meitä oli siis koko ajan lähdössä seitsemän. Ehkä olin jo niin loman tarpeessa, että en kyennyt enää keskittyä laskemiseen. Tai sitten Nellan yöherätyksillä oli osuutta asiaan taaaaaai kylmänviileesti syypää oli mun huono matikkapää. Samapa tuo. Kymmenen päivää vilahti suhteellisen nopeasti kivalla seitsemän hengen porukalla. Hahah. Lisäilen tässä samalla kuvia koneelle, jotta pääsen kertomaan teille mitä kaikkea me puuhailtiin. Tässä välissä vaan ajattelin päivitellä tänne, että hengissä ollaan ja ihana olla kotona. Niin ihana ❤