Sivut

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Omakotitalokuume

Meillä on ihan järjetön talokuume Samin kanssa. Haaveissa olisi ihana ikioma iso omakotitalo. Talo, jota voitaisiin rempata meille mieluisaksi vuosien varrella. Talo, ison pihamaan ympäröimänä. Talo, mikä tuntuisi heti omalta kodilta, missä viettää mahdollisesti koko loppuelämä. Meillä on ollut usean kuukauden ajan nää kaikenmaailman asuntovahdit tallennettuna tietyin kriteerein niin, että aina sopivan kohteen tullessa myyntiin siitä tulee meille ilmoitus sähköpostiin. Muutamia ihan kivoja osui kohdalle, joita käytiinkin katsomassa, muttei kuitenkaan kolahtanut. Tässä kuitenkin ollaan etsimässä loppuelämän kotia, niin ei haluta tyytyä mihinkään ihan kivaan.

Mikään älytön nytnytnyt- hätä meillä ei ole muuttaa tästä 53,8 neliön kaksiosta vielä mihinkään, koska mahdutaan tähän aivan hyvin. Tietysti, kun Nella kasvaa ja alkaa kohta liikkua, neliöt alkaa väistämättäkin käymään pieniksi. Vielä ei kuitenkaan ahdista. Tietysti Jadekin olisi paljon onnellisempi, kun saisi juoksennella ja puuhailla omiaan omalla isolla pihamaalla. Aamuisin koiran voisi vaan päästää ulos avaamalla oven jääden itse sisälle sen sijasta, että pitäisi pukea päälle, laittaa kengät jalkaan ja lähteä itse mukaan vahtien tietysti koko ajan, ettei toinen karkaa kadulle muita koiria kiusaamaan tai vaihtoehtoisesti laahustaa hihnan kanssa koiran perässä, kun toinen tekee tarpeensa. Niinkuin nyt tässä kämpässä, blaah. Tietysti minä ja Samikin oltaisiin superonnellisia omasta pihasta, missä voitaisiin puuhailla vaikka ja mitä, omasta rauhasta ja aamukahveista terassin rappusilla.

Ollaan päätetty, että odotetaan tasan niin kauan, kun se täydellinen osuu kohdalle. Ja arvatkaapas mitä!? NYT SE ON LÖYTYNYT!!! Ollaan käyty pankissa, saatu lainalupaus kyseiseen kohteeseen ja huomenna laitetaan tämä meidän nykyinen kaksio myyntiin. IIK JÄNNÄÄ. Ai mitenniin etsitään rauhassa eikä meillä ole kiire? Mutta kun se maailman kivoin koti löytyi yllättäen ja nyt meidän ajatukset ei pyörikään enää missään muualla. Nyt vaan pitää pitää peukut pystyssä, että meidän kämppä menee nopeasti kaupaksi ja päästään muuttamaan! Ollaan  niin jännittyneitä ja niin onnellisia, mutta koska mikään ei ole vielä varmaa, en mainitse siitä omakotitalosta sen enempää täällä blogissa vielä. Palaan kuitenkin asiaa heti, kun jotain tapahtuu.

Pitäkäähän kaikki meille peukut ja varpaat pystyssä, että päästään tekemään meidän unelmista totta! 



perjantai 13. toukokuuta 2016

Ensimmäinen äitienpäivä

Viime sunnuntaina sain kokea mun elämäni ensimmäisen äitienpäivän. Herättyäni havaitsin heti ensimmäisenä valoa tulvivan ikkunan, kun auringonvalo pilkisteli sälekaihtimien välistä valaisten koko huoneen. Ihana ilma - ajattelin. Täydellinen ilma grillijuhliin, jotka suunnittelin pari päivää aiemmin. Katse siirtyi hereillä olevaan Nellaan, joka hymyili tyytyväisenä mun viekussa. Aamun paras hetki on se, kun meidän katseet kohtaavat ja tyttö hymyilee niin leveästi ja niin onnellisena ajatellen varmaan jes vihdoin sä heräsit äiti. Aika nopeesti mun nenä haistoi jotain ei niin mieluista vaipan suunnilta. Sami heräs ja nous Nellan kans aamupuuhille, sain jäädä nukkumaan. Luksusta. Ehkä puolentoista tunnin päästä tää kaksikko tuli herättämään mut tuoden aamupalan sänkyyn. Ihanaa! Syötin Nellan siinä sit ensin, hän nukahti ja mä nautiskelin kahvit, leivät ja jogurtit siinä peittojen seassa ihan kaikessa rauhassa.



Alkoi grilliruokien valmistelu. Kutsuttiin Samin vanhemmat, pikkusisko ja isosisko miehensä kanssa meille syömään. Toissa äitienpäivänä tehtiin päätös siitä, että Samin äidin ei kuulu tehdä aina meille ruokaa vaan meidänhän pitäisi tehdä sille, sehän se äiti oli. Viime vuonna Samin isosisko sit aloitti tekemällä ruoan, nyt oli Samin vuoro ja ens vuonna sit Samin pikkusisko saa tämän kunnian. Tehtiin tästä tälläinen kiva pieni perinne.

Me tarjoiltiin kanaa vartaissa, vuohenjuustolla ja pestolla täytettyjä tomaatteja, tuorejuustolla täytettyjä chilejä pekoniin käärittynä (Kiitos vinkistä Ella ja Samppa. Nää oli niin hyviä! Maistettiin niitä vappuna ekaa kertaa, suosittelen ehdottomasti kaikille!), ananasta, makkaraa, nakkeja, savustettua lohta, hasselbackan perunoita, halloum-salaattia, perunasalaattia ja patonkia. Jälkiruoaksi sai sit tehdä omat jätskiannokset jäden, vohvelikeksien, kermavaahdon, mansikoiden, suklaakarkkien ja strösselien turvin. Aurinko kuumotteli olkapäitä, musiikki soi, syötiin ulkona, pelattiin pihapelejä ja nautittiin ihanasta päivästä.


Sen lisäksi, että sain nukkua aamulla pitkään ja sain aamupalan vuoteeseen, niin sain myös kukkia ja suklaata. Ihan pieniä juttuja, mutta niiin tärkeitä onnen esiin tuojia. Paras ensimmäinen äitienpäivä ikinä! Maailman paras lahja on kuitenkin tuo rakkain pieni tyttö, joka teki minusta äidin. Äidin, joksi olen aina halunnut tulla. Tekis mieli huutaa ja itkeä ja nauraa, niin onnellinen mä olen. Ihanaa olla Äiti.

Vappu meininkejä - unohtui julkaista

EDIT: Oon kirjoittanut tän postauksen viikko sit 6.5, mut näköjään oon unohtanut julkaista koko postauksen. Julkaisen sen nyt sellaisenaan kuinka sen silloin kirjoitin, vaikka hölmöltähän se näin jälkeen päin luettuna kuulostaa. Samapa tuo :)

Vapustakin on jo viikko, mutta tulen muutaman kuvan kera kertomaan siitä vielä vähän. Mun puhelin tosin hajosi tässä muutama päivä sitten ja samalla muutama aika ihana kuva, mut löytyi kamera kamerastakin jokunen. Mainitsin tässä postauksessa jo aiemmin, että vietämme Vapun ystävien kanssa, ostin kaksi siideriä ja puin Nellalle vappumekon päälle. Mummolassa tyttö sai sellaisen pyörivän vappuhärpäketikun, mikä maistui ilmeisesti hyvältä, koska oli suussa koko ajan. Illaksi, vasta klo 19 aikaan mentiin sinne meidän ystävien luo. Grillaus venyi aika myöhäiseksi, jonka vuoks oltiin loppujen lopuks kaikki niin nälkäisii apinoita, et ruoka ku tuli nenän eteen, kukaan ei enää puhunut mitään. Jokainen keskittyi olennaiseen. Nella nukkui hyvin makkarissa. Me pelattiin ja hengailtiin olkkarissa. Join yhden siiderin. Pojat saunoivat. Tytöt juorusivat. Nella heräs joskus klo 2 syömään, jonka jälkeen lähdettiin väsyneinä kotiin. Ihan sellanen perus kiva ilta. Ei mitään örvellystä, rento meininki ja hyvä seura. Mitä sitä muutakaan? Oikeesti mä oon niin onnellinen siitä, et vaikka meillä on muksu, niin voidaan silti nähdä ja tehdä kavereiden kanssa lähestulkoon kaikkea mitä ennenkin. Tuun onnelliseksi nimenomaan siitä, ettei meitä oo hylätty tai unohdettu mihinkään vaikka ollaankin nyt perhe.


Vappupäivä vietettiin mökillä Samin sukulaisten kanssa. Siivottiin se talven jäljiltä ja ai että mulla tuli ihan huippu kesäfiilis. Ilmat on kyllä suosinut ja lämmintä riittää. Nellakin pääsi ekaa kertaa mökille! Mut toi pukemispolitiikka, se on kyllä hankalaa...Ku ei osaa pukee itse itseään, ni mites sit toi muksu? Aurinko porottaa täysillä ja lämmittää, mut maa on vielä ihan kylmä. Mä pysyn koko ajan liikkeessä, mut Nella on paikoillaan. Jotenki tosi hankalaa. Oon kokenu viltit tosi hyvinä, ku ne lämmittää kivasti, mut on tarpeen tullen helppo ottaa pois. Jep jep joo. Ois jotenki tosi koomista laittaa arskat ja lippis päähän, mut villasukat jalkaan! Ei tästä oo kauaakaan, kun piti olla tosi hyvin päällä. Nyt tyttö hikoilee, jos on yhtään liikaa kerrastoa ja itse huitelen topissa. Tuntuu vaan niin hurjalta vähentää kerralla niin paljon? Tai sit oon vaan tottunut pukemaan niin hyvin, kun Nella syntyi talvella. En mä tiedä! Eiköhän se kultainen keskitie pikkuhiljaa taas löydy kun kelit lämpenee toivottavasti sit kans pysyvästi.


Sellaiset vappumeinigit siis meillä, enpä lähde enää näin parin viikon jälkeen kyselemään muiden kuulumisia näistä kekkereistä! Oi voi.


perjantai 6. toukokuuta 2016

Millainen meidän puolivuotias on?



Meidän "vastasyntynyt" vauva täytti eilen jo puoli vuotta. Juhlittiin näitä puolikkaita synttäreitä maalla ja mökillä. Leivoin marianne-suklaajuustokakun. Ulkona paistoi aurinko ja mittari näytti ainakin +20. Meidän perheen lisäksi Nellaa juhlisti Samin sukulaisista sen täti, eno, molemmat siskot ja toisen siskon mies sekä mun lapsuuden/nuoruudenystävä 10 vuoden takaa, joka tuli meille yökylään. Oikeesti ei me mitään juhlia järkkäämällä järkätty, vaan Riikka nyt sattui tulemaan meille just sattumalta ja sopivasti yöksi. Helatorstain eli Samin vapaapäivän vuoksi haluttiin mennä mökille viettämään lämmintä kevätpäivää. Yöksi mentiin Samin tädin ja enon luokse maalle, joten siksi hekin tottakai mukana "synttäreillä". Sit ihanan aurinkoisen sään vuoksi myös Samin isosisko miehensä ja koiransa kanssa sekä Samin pikkusisko koiransa kanssa halusivat myös tulla mökille saunomaan. Kaikki siis sattuivat juuri sopivasti ja saatiin tehtyä normaalivisiitistä ns. Nellan juhlapäivä.


Millainen meidän puolivuotias sitten on?

Alla 20 faktaa Nellasta; sen luonteesta, taidoista ja tavoista.

  1. Hymyilee paljon lähes koko ajan kaikille ja kaikelle. Leveimmät hymyt ja varmat keinot saada hymy huulille on; koirat, äidin ja isin hassut pelleilyäänet sekä äidin tai isin näkeminen heti herättyään.
  2. Kukkuu - leikit on maailman kivoimpia!
  3. Nauraa kun pusuttelee ja päristelee kaulaan monta kertaa peräkkäin. Rakastaa pelleilyä. Nella ei ole vielä nauranut sydämensä kyllyydestä kuin kolme kertaa ja ne hetket meidän Jade on saanut hepuleillaan ja leikeillään aikaiseksi.
  4. Liikkuu pyörien selältä vatsalleen ja vatsalta selälleen eli saattaa olla ihan toisella puolella huonetta kuin minne tytön jätti, pyörien kehää ns. kellon ympäri sekä kurottaen kaukana oleviin leluihin pääsee iiihan vähän pidemmälle kuin mihin käsi normaalisti ylettää.
  5. Nostaa pyllyä, möyrii paljon ja tukee hienosti päinmakuulla käsien varaan rintakehä ylhäällä.
  6. Vaihtaa lelua kädestä toiseen näppärästi.
  7. Laittaa tutin itse suuhun jo aika hyvin halliten, mutta pelleilee usein.
  8. Kaikki asiat, esineet ja siis ihan kaikki mahdollinen menee suuhun. Vielä ei ole hampaita.
  9. Juttelee kovasti kiljuen ja tehden erilaisia ääniä. Äänen kovuus vaihtuu sadasosasekunnissa.
  10. Hakee hienosti katsekontaktin ja vastaa hymyyn hymyllä.
  11. Nukkuu yöunet noin klo 21-08, nukkuu noin neljät hyvät päiväunet ja herää aina tyytyväisenä hymyillen ja jutustellen.
  12. Herää yöllä noin kolme kertaa, joskus vähemmän ja joskus enemmän. Nukahtaa kuitenkin heti tutin tai tissin saatuaan. Ennen nukkui yöt yhden pysähdyksen taktiikalla, mutta kolmen kuukauden hulinoiden jälkeen yöheräämisiä on muutama. 
  13. Nukkuu pääosin meidän vieressä.
  14. Rauhoittuu ja lähes aina nukahtaa autoon.
  15. Maistelee soseita sekä harjoittelee pikkuhiljaa sormiruokailua. Pelkällä rintamaidolla mentiin 5 kuukautta ja 5 päivää. Maistelukertoja on kertynyt tässä kolmen viikon aikana vain noin 12 eli ei olla pidetty mitään kiirettä. Siinäkin ajassa oli viikon tauko. Pääasiassa syö rintamaitoa, kun sitä kerran riittää mainiosti. 
  16. Seisoo tukevasti sylissä, viihtyy pystyasennossa paremmin kuin sylissä istuen.
  17. Leikkii itsekseen jo hienosti, mutta tarkistaa usein onko äiti näköyhteydessä. Jos ei näe tai kuulu, tulee suru puseroon eli vääntää tekoitkua, koska nähdessään mut alkaa heti hymyillä.
  18. Vierastaa pikkuisen.
  19. Pärisyttelee, sylkee, puhaltelee ja näyttää kieltä pilke silmäkulmassa.
  20. Sanoo mammammammamma, öäöööööäöööööäääää.

Nella on tosi iloinen, touhukas, ilmeikäs ja tyytyväinen tyttö. Ollut aina helppo ja onnellinen vauva, joka ei turhia kitise. Nella rakastaa musiikkia, eläimiä ja muita vauvoja. Me käydään kerran viikossa vauvauinnissa sekä muskarissa. Tämän puolen vuoden aikana Nella on matkustanut paljon pitkiä matkoja autolla, mennyt usean kerran junalla sekä reissannut niin repussa kuin rattaissakin. Puolessa vuodessa ovat menneet pienksi koon 50, 56 ja 62 koon vaatteet. Tällä hetkellä Nella käyttää kokoa 68 (joitain 62 löytyy vielä, mutta pitänee karsia ne pikkuhiljaa pois). Puolivuotisneuvola on vasta edessä päin, joten mittoja tähän hätään ei ole antaa. 5 kk neuvolassa painoi 6310 g ja oli 62,3 cm pitkä. 

❤  Meidän ihana reipas iloinen puolivuotias ❤