Sivut

perjantai 26. elokuuta 2016

Meillä sormiruokaillaan

Täysimetin Nellaa hieman reilu viisikuiseksi. Tyttö oli tarkalleen 5 kk ja 5 pv, kun sai maistaa ekaa kertaa jotain muuta ku mun mölöä. Maistattelin yhden viikon ajan bataattia ja jotain hedelmäsosetta, mutta sitten homma tyssäsi mun laiskuuteen. Tissittely oli niin helppoa ja oltiin koko ajan menossa, joten reissun päällä ja tottumuksen vuoksi valitsin pelkän imetyksen. Soseiden maistelu jatkui uudelleen tytön täytettyä 6 kk.  Aluksihan maistelut olivat muutaman lusikallisen luokkaa aina uuden maun tullessa kehiin, mutta lisättiin tahtia reippaasti - niin paljon kuin napa veti. Soseiden kylkeen otettiin nopeasti mukaan myös sormiruokailu.


Aloitettiin maissinaksuilla, vesimelonilla, keitetyllä porkkanalla, kesäkurpitsalla ja bataatilla, avocadolla, tuorekurkulla...sitten perunaa, kukkakaalia, parsakaalia, kanaa, jauhelihaa, kalaa eli ihan kaikkea käteen pikku nyrkkiin sopivaa. Leikkasin tarpeeksi isoja pitkulaisia paloja, joita oli helppo käsitellä. 


Ruokailun yhteydessä tarjoan usein myös sosetta. Aluksi niin, että pääasiallisesti syötiin sosetta, mutta Nella sai esimerkiksi muutaman kurkkusuikaleen käteen, koska homma sujui huomattavasti paremmin niin. Kun pikku tyyppi keskittyi kädessä oleviin ruokiin yrittäen viedä niitä ääntä kohti, käytin tilaisuuden hyväksi ja lappasin samalla sosetta minkä kerkesin. Sorminäppäryys kehittyi, pinsettiote vahvistui ja mukaan tulivat mansikat, mustikat, talk murut ja kaikki muukin pieni näperrettävä. Suurimman osan suolasista ruoista ja välipaloista teen itse, mutta myös kaupan ruoat käyvät aivan mainiosti. Hedelmäsoseet ollaan aina ostettu kaupasta. 


Nykyään ruoka on joko pelkästään purkista tai pelkästään sormiruokaillen riippuen siitä ollaanko kotona vai reissun päällä tai ihan siitä mitä kaapista sattuu sillä hetkellä löytymään. Nella syö reippaasti itse, suurinosa ruoasta päätyy suuhun asti, masu täyttyy ja koira siivoo lattian. Lusikan käyttö vaatii vielä harjoittelua, koska useimmiten lusikoitavan ruoan mä lappaan tytön suuhun. Me ei siis noudateta orjallisesti mitään oppikirjoja eikä olla ehdottomia sen suhteen, että ruoan pitäisi olla itse valmistettua ja aina mallikelpoista. Meillä syödään syötettynä sekä itse. Meillä ostetaan valmissoseita sekä tehdään itse. Fiiliksen mukaan mennään ja se riittää. Tärkeintä on, et ruokailutilanteet on mukavia. Syöminenhän on parasta maailmassa. 

maanantai 22. elokuuta 2016

What A Lovely Weekend

Apua ei mulla ookaan enää toissaviikon viikonlopun reissukuvia, kun puhelin vaihtui kätevästi tässä välissä eikä järkkäri kulkenut joka paikassa mukana. Sepustustukset ilman kuvia on jollain tapaa tylsää luettavaa, joten listaan sen viikonlopun top nelosen lyhyesti allekkain.


1. KORKEASAARI. Perjantai-ilta, ihana ilma, oma perhe, rakas ystävä ja hyvä meininki.
2. SUKULOINTI. Ihana nähdä sukulaisia yhdessä koossa (serkun rippijuhlat), kun se tapahtuu niin harvoin nykyään.
3. EKA VAUVAVAPAA. Ekaa kertaa Nellasta yö erossa lapsuudenystävän synttäreitä juhlien.
4. SHOPPAILU. Sunnuntaina vietettiin monta tuntia Samin kanssa Jumbossa rauhassa shoppaillen Nellan nukkuessa rattaissa. Olipas ihanaa! Sitä paitsi kaikki mun omat ostokset olivat tosiaan mun omia eli vaatteita mulle itselle EI Nellalle....mitään. Hämmästyttävää. Ja koska Nella veteli niin tyytyväisenä kauneusuniansa, käytiin "kaksin" vielä raflassakin. L u k s u s t a.

LOISTAVIN VIIKONLOPPU AIKOIHIN.

lauantai 20. elokuuta 2016

Rauhallinen lauantaiaamu

Moikka. Tänä aamuna olisin voinut jatkaa nukkumista loputtomiin. Sain kuitenkin nukkua peräti yhdeksään, kun Sami nousi tytön kanssa seitsemältä, hyvä se on sekin. Kun Nella yöllä heräsi, nostin hänet pinnasängystä kylmänviileesti mun viekkuun loppuyöksi, tissi suuhun ja unta palloon. Rimanalitus. En kertakaikkiaan jaksanut ajatustakaan siitä, että roikun pinniksen reunalla selkä väärällä silittelemässä, hyssyttelemässä ja laittamassa mimmiä loputtoman monta kertaa takaisin selinmakuulle hänen kiivettyään laitoja vasten.



Ollaan nyt jonkun aikaa nukutettu Nellaa pinnasänkyyn, toisinaan yöt menee superhyvin - toisinaan huonommin. Samin kanssa homma sujuu paremmin. Tutti suuhun, peitto päälle ja ehkä jopa muutama silitys. Nella saattaa olla ääneti ja tuhista vain tyytyväisenä. Mutta kun meitsi yrittää hoitaa homman, ni pikkumuija huutaa ja rääkyy krokotiilin kyyneleiden säestämänä näyttäen siltä, että olisi hengenlähtö lähellä. Hohhoijjaa. Tissiähän se vain. Mutta tarviiko se sitä oikeasti? Isin kanssa ei, äidin kanssa ehdottomasti.....yritetäänkö mua pompotella? En haluis huudattaa lasta turhaan, jos toisella kuitenkin on nälkä. Joskus annan, enimmäkseen kuitenkaan en. Riippuen varmaan myös omasta väsymystasosta ja siitä paljonko kello on. Alkuyöstä en enää anna, mutta kun kello lähenee kuutta, niin annan mikäli tilanne sitä vaatii.



Tänä aamuna pyysin Samia nousemaan, kun Nella möyri ja kiljahteli iloisesti siinä meidän välissä haluten jo leikkimään. Erehdyin aukaisemaan silmät ja katsomaan Nellaa silmiin, ni johan ne sädehti onnesta ja tyyppi hyökkäsi mun kaulaan kiinni kuolaten mun naaman kokonaan. Se on kyllä parhautta, kun aamuisin ollaan niin hyvällä tuulella. Tänään mä kuitenkin tarvitsin vielä muutaman tunnin unta, sillä Sami on koko päivän menossa. Kun mut tultiin herättämään, niin pikkumuija oli syönyt aamupuuronsa mustikoilla, vetänyt melkein kokonaisen banaanin, leikkinyt isin kanssa ja perus aamuhommat oli tehtyinä. Mulle jäi siis tunti leikkimistä ennen ekoja unia. Kun Nella reippaasti nukahti pinnasänkyynsä, mä keitin itselleni kahvit, laitoin paahtoleivät koneeseen, avasin läppärin ja tulin kirjoittamaan tätä postausta.

Luksusta on nukkua aamulla kaksi tuntia pidempään toisen hoitaessa neidin aamutoimet. Luksusta on juoda aamukahvi kuumana. Luksusta on istua rauhassa keskittyen vain yhteen asiaan kerrallaan. Radio soi taustalla, koira tuhisee jaloissa ja ulkona näyttää syksyiseltä. Ihanaa lauantaita kaverit!


Ps. Voiko muka olla mahdollista, että pystyn a) kirjoittaa postauksen rauhassa kokonaan alusta loppuun kenenkään keskeyttäessä mua?? ja  b) julkaisemaan sen vielä samantien!! Wou

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Arki pyörii lomalla

Viikonloppu tuli ja meni, oli ihan loistavaa! Kerkesin laittaa kuvat koneelle, mutten sen enempää perehtyä niihin. Palaan viikonlopun tunnelmiin sit seuraavaksi, tähän väliin vähän perus kuulumisia. Oltiin kotona sunnuntaina ihan illalla ja tää alkuviikko on taas vaan hujahtanut hetkessä. Oon juossut ympäriinsä hoitamassa kaiken maailman asioita meidän taloyhtiön toimesta, stressannut näitä meidän kämpän myyntijuttuja ja viestitellyt välittäjän kanssa. Käytiin taas katsomassa sitä omakotitaloa missä meillä edelleen on se ehdollinen tarjous voimassa, tällä kertaa vaan Samin vanhemmat ja sisko miehineen oli mukana. On ollut vauvauintia, kaveritreffejä ja pyykinpesua. Kaikenlaista perus arkea.



Mulla loppu virallisesti äitiysloma nyt maanantaina eli tällä hetkellä vietän mun kesälomaa töistä, vaikkei yhtään lomalta tunnukaan. Jotenkin oon sisäistänyt että mun äippäloma on lomaa ja kun se loppuosa sattui just kivasti vielä koko kesän ajalle, niin se on ollut ihan mahtava juttu. Saatiin viettää koko kesän pituinen kesäloma! Reissut on nyt reissattu tältä erää ja aika rauhoittua tänne kotipuoleen. Ihanaa. Ilmat syksynee ja arki lähtee taas rullaamaan. Työkuviot on vielä vähän auki, mutta sen verran tiedän, ettei Nella kuitenkaan ole menossa hoitoon. Mä alan luultavasti tän mun äitiysloman ajalta kertyneen kesäloman jälkeen tehdä satunnaisesti keikkatyötä iltaisin ja viikonloppuisin, niin että Nella voi olla Samin kanssa kotona. Mutten ole vielä päättänyt tarkkaa ajankohtaa, ajatuksen tasolla vasta pähkäillyt erilaisia vaihtoehtoja. 

Tällä hetkellä muutenkin tuntuu, että mun pään sisällä pyörii sata ja yksi asiaa, jonka vuoksi oon niin hajamielinen enkä aina autolla ajaessakaan muista mihin olinkaan menossa. Joo-o ehkä pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan, kun Nellan kanssa kuitenkin herätään siinä klo 7-8 välissä eikä paljon auta, jos ite kukkuu sinne puoleen yöhön asti, kun neiti kuitenkin käy nukkumaan siinä kolme tuntia aiemmin. Tai sitten mun on vaan pakko hyväksyä se tosiasia, että oon tällänen sählä, unohteleva perusmutsi eikä kierrellen ja kaarrellen hienostella/selitellä mitään muuta. Huomenna meillä alkaa uusi kerho, joka ajoittuu aamupäivään klo 9-11, joten nyt enää kahvit aamua varten lataukseen ja höyhensaarille. 

Kauniita unia.

perjantai 12. elokuuta 2016

VIIKONLOPPUREISSU HELSINKIIN

Tänään suunnataan kaikki kolme Helsinkiin Nellan Melissa kummin luo, siistiiiii. Pakkasin meidän kamat nyt aamulla ja lähdetään heti, kun Sami tulee töistä. Koska ollaan jo Nellan kanssa valmiita, nappasin muutaman kuvan tänne.



Jos ehditään, käydään illalla vielä korkeasaaressa. Huomenna juhlitaan mun serkun rippijuhlia Vantaalla, joiden jälkeen mä hyppään kemuista toisiin ja meen juhlimaan mun rakkaan lapsuudenystävän huikeita synttäreitä! Samalla mä oon myös ekaa kertaa Nellasta erossa KOKO YÖN. Onneks ollaan kuitenkin samassa kaupungissa, koska Sami ja Nella yöpyy siin Melissalla ihan mun lähellä. Jouduin jonkun aikaa sulattelemaan tätä asiaa, muttei mulla oo kuitenkaan mitään syytä huoleen. Sami on maailman paras isi ja saa tällä hetkellä Nellan jopa helpommin nukkumaan ku mä. Joten kenelläkään ei oo hätää; mun ei tarvitse olla sydän syrjällään, Samin ei tarvitse kannella ympäriinsä itkuista vauvaa eikä Nellan tarvitse itkeä äitin perään. Sami on viettänyt ongelmitta ja hyvillä mielin Nellan kanssa monet monet kerrat mun ollessa muualla, muttei koskaan kokonaista yötä. Tää tulee kuitenkin täydelliseen saumaan nyt, kun aiemmin esim. nukuttamiseen kelpasi vain äiti. Yöllä herätessä kelpasi vain äiti. Lähestulkoon kaikessa kelpasi vain äiti. Onneks toi muksu on tajunnut sen, että me molemmat ollaan ihan yhtä hyviä ja kelpuuttaa nykyään myös isinkin kaikkeen.

Ihana päästä ulos. Ihana päästä juhlimaan tärkeiden ystävien kanssa. Ah, mä niin tarvitsen tätä. Sunnuntaina suunnistan sit mun rakkaiden luo ja lähdetään jossain vaiheessa ajelemaan kotia kohti. Jade on viikonlopun hoidossa maalla, ni kotimatkalla noukitaan se sitten mukaan. Iso ihana kiitos Melissalle, kun saadaan bunkata sun luona! Olet paras.

TÄÄLTÄ TULLAAN!

torstai 11. elokuuta 2016

KUN ÄITI EI JAKSA

Nella ei pysy enää hetkeäkään paikoillaan. Pikku käsien pikkupikku sormet eivät malta olla erossa kaikesta vähänkään kiinnostavasta. Tässä kohtaa kiinnostavimpiin juttuihin kuuluvat kaukosäätimet, puhelimet, pistorasiat, sähköjohdot ja kaikki mitä tällä mutsilla on käsissä - se kuuma kahvikuppikin. Ymmärrätte varmaan miten ihanaa se mun näkökulmasta on, eh. Tyttö on ehtiväinen. Kiipeily on huteraa. Kuulu tums ja heti perään jäätävä itku. Taas yksi mustelma lisää, ehkä sitä pikkuhiljaa oppii..ainakin taitavammaksi ja varovaisemmaksi. Roskis pursuaa yli äyräiden. Ruoka on tekemättä. Koira pitäisi lenkittää. Lapsi on nälkäinen. Leikitään olkkarin matolla ja vaatteisiin tarttuu karvoja, imuroidakin pitäisi. Ainiin olin sopinut treffitkin. Koska itse söin viimeksi? Tuskin pelkällä kahvillakaan jaksaa koko päivää. Peilistä katsoo meikitön, väsynyt äiti. Hui äkkiä katse muualle. Koira komentaa leikkimään hänenkin kanssa. Nella tukistaa ja käyttää äitiä jatkuvasti kiipeilytelineenä. Ai mitkä rauhalliset vessahetket? Ajattelet lähteväsi toiseen huoneeseen, niin takiainen ryömii perääsi sadasosasekunnissa niin kovin äänitehostein, että naapuritkin kuulevat. Kyllä päiväunet olisi kova juttu, mutta kun lapsi nukkuu, täytyy vähän taas siivota ja varmistaa/valmistaa ruokahommia. Tai vaihtoehtoisesti muksu rattaisiin ja dogin kaa lenkille. Tuttua varmaan muillekin? Kaikki on hektistä. Aikataulut liukuvia. Vähän meikkiä naamaan, että näyttäis jotenkin ihmiseltä. Ainiin hitto ne pyykitkin jäi koneeseen.

Kuvat mummulan kesälomareissulta


Onneksi kotona asuu toinenkin vastuullinen aikuinen. Onneksi kotitöitä voi jakaa. Onneksi lapsen voi tyrkätä isille ja lähteä itse kaverin kanssa kahville. Rauhallisille treffeille ilman reippaita pikkusormia nauttimaan hitto kuumasta kahvista.


Ekaa kertaa äitiyden aikana nyt Nellan ollessa 9 kk, mä oon väsynyt. Liekö siitä, että tyttö liikkuu nyt taukoamatta ja mulla pitäis olla silmät selässäkin vaiko siitä, että nyt ollaan nukutettu häntä viikon verran pinnikseen ja joudun yöllä heräämään ja nousemaan sängystä. Syy voi myös olla kaikkien näiden yhdeksän kuukauden aikana kertyneet katkonaiset unet tai ihan vaan se, että koko ajan pitäisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Olkoon mistä on, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että mua väsyttää tosi paljon. Päivisin ollaan aina niin paljon liikenteessä, ettei sitä sillä tavalla huomaa tai ajattele, mutta illalla laiskottaa. Luojan kiitos Sami osallistuu myös kotitöihin sekä Nellan ja Jaden hoitoon töistä tullessaan. 

Onnea on jakaa arki toisen kanssa. 

perjantai 5. elokuuta 2016

Meidän yhdeksänkuinen

Nella täytti tänään 9 kk. Nyt hän on viettänyt suurin piirtein saman ajan mahassa sekä maailmassa. Hurjaa. Neiti tuntuu muutenkin jo niin isolta vauvalta, kun koko ajan tässä lähipiirissä tupsahtelee uusia pikkuvauvoja. Sitä paitsi oma suhtautuminenkin on muuttunut - en mä enään ole varovainen vastasyntyneen äiti. Nella on jo niin iso, että kyllä oma äiti lapsensa oikkuilut jo tässä kohtaa tuntee. Arki pyörii, rutiinit ovat muodostuneet, koko ajan opitaan uusia taitoja ja tullaan fiksummaksi.



Mitä meidän yhdeksänkuukautta täyttänyt osaa?

  • Ymmärtää tasan tarkkaan mitä tarkoittaa EI, mutta tottelee vaihtelevasti.
  • Liikkuu ryömien, pysähtyy konttausasentoon, mutta jatkaa nelivedolla maha melkein koko ajan maassa laahaten. Välillä liikkuminen muistuttaa sammakon menoa, kun maha ja polvet nousevat ilmaan.
  • Harjoittelee karhukävelyä. Menee siihen asentoon, polvet lähtis liikkeelle, mut kädet ei tajua toimia.
  • Osaa mennä itse istumaan ja istuma-asennosta liikkeelle.
  • Kiipeilee kaikkialle koko ajan eli nousee tukea vasten ensin polvilleen ja sitten seisomaan, mutta laskeutuu vielä erittäin hallitsemattomasti alas. Joskus tullaan nätisti pyllylleen, mutta toisinaan tullaan rajusti ja kovaa. Yleensä seisoma-asennossa vain päästetään kädet irti ja tadaa.
  • Kävelee kovaa, hienosti ja ylpeillen, kun kävelytetään.
  • Pinsettiote hallussa: löytää jokaisen pienimmänkin roskan lattialta, nipistelee äitiä ja sormiruokailee.
  • Leikkii näppärästi muiden lasten kanssa. Osaa antaa ja ottaa toisen kädestä leluja.
  • Vilkuttaa
  • Ymmärtää sanat: Lamppu, Jade (meidän koira) sekä äiti ja isi.
  • Ei kuitenkaan vielä ole sanonut selkeitä sanoja, mutta selvästi hakee niitä.
  • Osoittelee sormella kaikkea.
  • Pärisyttelee, sylkee, irvistelee ja nauraa. Selkeästi alkaa ymmärtämään huumorin päälle.
  • Piilottelee ensimmäistä puhjennutta hammasta kielellään ja raivoaa, kun äiti yrittää ottaa siitä kuvaa muistoksi. 
Eli nuo kaikki edellä mainitut taidot Nella on oppinut kahdeksankuisena. Innolla odotan mitä kaikkea tämä kuukausi tuo tullessaan. Uuden oppiminen tulee myös tytön uniin, mikä tuo oman lisähaasteensa nukkumiseen. Yöllä saatetaan herätä istumaan ja huutamaan, kiipeämään ja ryömimään. Päivällä ja iltaisin tissin lomassa syödään varpaita ja päristellään pieruääniä tissiä vasten. Sit nauretaan, pyöritään, katsellaan lamppua, ehkä taas otetaan huikka ja sama meno alkaa alusta. Sellasta todella levotonta meininkiä. Yleisesti ottaen, suurimman osan päivästä Nella on kyllä oma aurinkoinen itsensä. Reipas pikku hassuttelija. Tyttö rakastaa mansikoita, mustikoita, jauhelihakastiketta ja perunaa sekä riemastuu aina suurieleisesti koiria tai muita vauvoja nähdessään. Äidin ja Isin  little sunshine.

maanantai 1. elokuuta 2016

Salilla vuoden tauon jälkeen

Tänään musta tuntuu ekaa kertaa pitkään aikaan siltä, että meidän arki alkaa taas. Kesällä rytmit, meiningit, syömiset ja aivan kaikki on ollut vähän niin ja näin. Tehdään mitä halutaan ja milloin halutaan. Kesä ei oo koskaan tuntunut arkiselta, eikä sen kuulukaan tuntua, mutta mulla on ollut ihan tosissaan ikävä meidän arkea. Sami palasi tänään töihin kesälomilta. Mä heräsin aamulla kotoa tajuten, että nyt voidaan taas asennoitua siihen perus kotielämään, koska tiedostan, ettei heti huomenna taas olla menossa reissuun. Koko kesän mä oon ollu periaatteessa sellaisessa reissumoodi tilassa, mut tänään musta tuntui jotenki erilaiselta. Normaalisti viime kuukaudet kun ollaan käyty himassa vaan kääntymässä, oon tiennyt, et jääkaappiin ostetaan vaan ne parin päivän kamat, pestään pyykit ja koko ajan sillä lailla valmistaudutaan taas lähtöön. Mut tänään mä tajusin, että nyt me ei lähdetä minnekään. Voin käydä isosti kaupassa ja antaa itselleni anteeksi sen, etten tänäänkään saanut pyykkiä pestyä. Ei sillä niin kiire, koska meilläkään ei ole kiire - minnekään.



Laitoin mun salikortin hyllylle joskus näihin aikoihin viime kesänä, ennen raskauden vikaa kolmannesta. Ainakin näin mä muistelisin. Voi olla, että oon laittanut sen hyllylle vasta syksyllä, mutten kuitenkaan enää loppukesästä oo siellä treenaillut. Joten sillä, milloin sen tauolle laitoin, ei oo niin suurta merkitystä. Mutta sillä, etten ole VUOTEEN käynyt salilla tekemässä yhtään mitään......sillä on merkitystä. Miten näin on voinut päästä käymään? Joo olin raskaana, joo hoidin vastasyntynyttä ja joo olin vaan laiska ja pistin koko harrastuksen pois päiväjärjestyksestä, ettei tulis kuulkaan paha mieli (haha nauran itselleni). Kyllähän mä sen alun ymmärrän, ettei välttämättä kiinnostuksen kohteena oo ensimmäisenä salilla hikoilu, kun oot a) viimeisilläs raskaana ja b) ihanan pikkuvauvan ylpeä äiti sun super täydellisessä onnellisuuskuplassa, MUTTA olisin voinut palata salin pariin kyllä jo aiemmin. Kesällä jo ajattelin, mut sitten tuli aina kaikkea muuta ja ne on niitä selityksiä. En vaan jotenkin kai ollut valmis. Eilen se fiilis sitten tuli. Päätin illalla, et tänään meen salille ja menin. Niin helppoa. Ei tekosyitä ja hemmetin hyvä fiilis. Okei huomenna mun jalat ei ehkä kanna ja edelleen raskauskilot roikkuu vyötäröllä, mut kunhan alkuun päästään.....Ah.

Samikin äsken tokaisi tossa mulle, että "Alkaa tulla Jennan vanha elämä takaisin. Käyt salilla ja kirjoitat blogia. " Jep näinhän se on. Ne oli ne mun harrastukset, joita ennen aina säännöllisesti harrastin. Jumppasin ja kirjoitin. Nyt haastetta siihen omaan aikaan tuo meidän yhdeksänkuinen jaloissa roikkuja, mutta roikkukoon mukana.