tiistai 12. syyskuuta 2017

Mitä meille kuuluu NYT

Mä täytän ens viikon sunnuntaina 25 vuotta. Samana päivänä juhlitaan meidän pienemmän ristiäisiä. Jäbä on silloin vähän vajaa 2 kk. Ja tajusin just tässä kirjottaessa, että juhlat tosiaan on ens viikolla, eikä mulla oo itelle eikä lapsille mitään juhlavaatteita! Tarjoiluja aloin eilen miettiä ja ulkoistaa, joten jotain juhlien osalta oon jo alottanu - edes ajatuksen tasolla. Kyllähän täs taas ehtii, ei stressiä.

Mä oon siis kotona äitiyslomalla meidän molempien lasten kanssa. Nella täyttää marraskuun alussa 2 vuotta ja lasten ikäeroksi tuli melkein se 1 v 9 kk. (1v 8kk 3vk) Nella ei ollu päiväkodissa täs välissä, vaikka mä kävin 9 kk töissä. Se meni niinki näppärästi, et tein pelkkää iltaa ja viikonloppua 1-3 kertaa viikossa, jolloin Sami pysty olla päivätyönsä ansiosta Nellan kaa sen ajan aina himassa. Ihan huippu juttu mun mielestä. Isi ja tytär sai paljon yhteistä aikaa, mä en yksistään joutunu pyörittää sitä arkee ja tapella siitä, et mies käy töissä ja nainen on nyrkin ja hellan välissä sen ajan. Buu tyhmä ajattelutapa. Ja myönnän ihan rehellisesti, et musta oli IHANAA olla töissä. Musta oli ihanaa, et pääsin välillä tekee muutakin ku kotihommia. Sain kivan määräaikasen duunin ja huippu työkaverit. Mun työsoppari loppu kesäkuun alussa, äitiysloma alkoi juhannuksena ja vauva syntyi heinäkuun lopussa. Sain siis nauttia koko kesän Nellan kaa kotona, Sami piti kesälomia ja isyyslomia, joten päästiin jonkun verran myös reissailee koko perheen kesken.



Kesä on vaihtunu just syksyksi ja meidän uusi arki alkanut kahden lapsen kanssa hienosti. Tääkin on musta ihanaa, vaikka pikku jäbä on osottautunu vähän vaativammaks vauvaks ku isosiskonsa oli. Oli tosiaan kiva käydä täs välissä vähän töissä ja nyt jatkaa täydellä teholla kotiäitinä. Sami piti sen kolme viikkoo isyyslomaa, mun mutsi tuli sen jälkeen viel viikoks meille eli nyt oon ollu yksin vast kaks viikkoa.  Me ollaan alotettu Nellan kanssa vanhempi-taapero tanssi, käydään avoimessa päiväkodissa ja kyläillään paljon muiden lapsellisten ystävien kesken. Päivät menee nopeesti, mukavasti ja välillä vähän väsyneesti. On aivan täydellistä saada olla äiti kahdelle pienelle. En vaihtaisi mihinkään.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Fiiliksiä elämästä landella

Ollaan asuttu tääl meidän uudessa kodissa nyt 10 kk ja tykätään kyl ihan hirveesti asua täällä. Ihan sama mistä ikkunasta kattoo ulos, ni näkyy vaan joko metsää tai peltoa. Ei siis pelkoo, et naapurit kurkkis ikkunoista. Lähin naapuri on pellon toisella puolen, semmonen vanhempi mukava kylän mies, jonka kaikki tääl vissii tuntee. Hän tekee talvella lumityöt (meillä aika pitkä toi pihatie) ja polttopuutkin ollaan häneltä hyvällä hinnalla ostettu. Ei siis mikään huono naapuri, ei suinkaan. Keskustaan meiltä on matkaa joku 17 km ja lähin kauppa on noin 14 km:n päässä. Eli ihan maitoa ei lähetä kävellen kipasemaan tai iltasin pitsoja tilata. Meiltä kuitenkin pääsee näppärästi isoa tietä pitkin kapunkiin, kunhan ensin selvii tosta kuuden kilsan mutkapätkästä. Harjotellaan nyt sitä, et käytäis kerran viikkoon isosti kaupassa ja toisen kerran täydentämässä yrittäen välttää hutiostoksia (lue: sipsii, dippii, suklaata, karkkii, jädee.....).



Ehdottomasti kesän paras juttu oli oman pihan pikkuruinen mansikkamaa, joka teki jumalattoman määrän maukkaita mansikoita! Toisekseen takapihalla kasvaa myös mustikoita ja puolukoita, joita voi näppärästi hakea aamupuuron joukkoon suoraan metsästä. Raparpereista syntyi ihania piirakoita ja viinimarjapensaat sai suuren suosion meidän taaperon toimesta. Täyden kympin juttu koiraakin ajatellen on tuo pururata, johon pääsee suoraan meidän pihalta. Pururadan varrella on kaukalo, missä on talvisin hyväkuntoinen jää ja vieressä grillausmesta, jossa voi paistaa vaikka makkarat evääks luistelujen lomassa. Uimaranta on myös tässä vieressä ja järvinäkymä + auringonlaskut ihan käsittämättömän kauniita. Tonttia on puoli hehtaaria eli tilaa siis on, mut piha vaatii ens kesänä (ja varmaan monena muunakin kesänä jatkossa) vähän siistimistä ja ehostusta. Mut pikkuhiljaa hyvä tulee. Pihalla Nellan lemppari juttu on tänä kesänä ollut trampoliini, muttei keinut, hikkalaatikko ja vaiheessa oleva leikkimökkikään huonoja ole.  Kotona remppaillaan ja sisustellaan myös pikkuhiljaa. Mutta voih, me niin nautitaan meidän elämästä täällä.

torstai 31. elokuuta 2017

Yhdeksän kuukauden blogihiljaisuus

MOI!

Mä en viime vuoden lopulla mitenkään tietoisesti päättänyt lopettaa tätä blogia, se vaan jäi. Meidän elämässä tuli niin paljon muutoksia, etten pystyny enää repimään aikaa koneella istumiseen. Me siis muutettiin maalle, päivät meni meidän 1-vuotiaan kans kotona, illat töissä ja viikonloput sit kavereiden ja perheen kesken huidellen ja hengaillen. Vaikka aluks vähän kaipailinkin blogin kirjottamista, tuntu sen lopettaminen kuitenkin tosi helpottavalta. Kirjottaminen, kuvien valkkaus ja muokkaaminen vei kuitenkin aina niin paljon aikaa. Yhtään en väitä, että se olis ollu pakonomaista tai ikävää puuhastelua. Päätin vaan käyttää sen ajan mielummin lapsen kanssa läsnäoloon, himahommiin, netflixiin ja ihan perus perhe-elämään, tiedättekös.

En myöskään tietoisesti ollu päättänyt jatkaa tätä blogia, tänään vaan tuli sellanen tunne, et mullahan on blogi, käynkin kurkkaamassa onks se viel olemassa! Viime kirjautumisesta kun tosiaan oli se 9 kk. Ja niin vaan ne salasanat oli unohtunu, mut blogi oli olemassa, muutama kommentti eksynyt odottamaan julkaisua (muistaako joku muka meidät?), blogitestit tallessa ja koko blogi pysähtynyt viime joulukuuhun. Pitäisköhän tätä nyt herätellä henkiin, perustaa kokonaan uusi vai mitähän tässä tekis...? Kova halu olis kyllä palata kuvioihin, mut meneekö mun kaikki illat sit läppärin ruutua tuijotellen :D Se on varmaan tää alkava syksy ja pimenevät illat, kun bloggaminen taas houkuttais & koukuttais.

MEIDÄN JENGI ON KASVANUT YHDELLÄ MINITYYPILLÄ TÄNÄ KESÄNÄ.


Kotona pyörii tällä hetkellä mun ja Samin lisäks taapero, vauva ja koira. Voisin kirjottaa omaan postaukseen vähän tarkemmin meijän tän hetkisistä meinigeistä, kunhan nyt ensin mietiskelen päätänkö jatkaa tätä blogia. Koska jos palaan, haluun kuitenkin olla aktiivinen ja löytää aina sen ajan myös blogille kaiken tän härdellin keskellä. Toisekseen tarviin teitä lukijoita siihen, et mun mielenkiinto pysyy yllä, ni kysyisinkin tähän alkuun lukeeko kukaan mun vanha lukija tätä postausta tai kiinnostaisko ylipäätään lukea jatkossa juttuja meidän elämästä? Tietäisin lähdetäänkö ihan nollasta liikenteeseen :)

Jenna